maanantai 26. helmikuuta 2007

Pepe opintopiirissä





Viime viikot olen ollut todella kiireinen opintojeni vuoksi. Monenlaiset esseet ja oppimistehtävät ovat vieneet kaiken vapaa-aikani. Hommaa on riittänyt jopa niin paljon, että Pepekin on joutunut vallan kiireisen opiskelijaelämän pyörteisiin. Järjestimme nimittäin koulukavereideni Sannan ja Mariannan kanssa opintopiirin, johon Pepekin osallistui. Kokoonnuimme Mariannalla selvittämään koulun moraalielämää ja Pepehän otettiin tietysti mukaan tapaamaan bichon poikia. Meidän todellisten opiskelijoiden ahkeroidessa, Pepe vaihtoi kuulumisia Maunon ja Oivan kanssa. Pojat leikkivät todella nätisti, eikä Niilonkaan kanssa pahempia riitoja päässyt syntymään. Tällä kertaa Pepe tajusi kohdella talon isäntää tarpeeksi kunnioittavasti. Välillä koirat lepäilivät hetken, kunnes Pepe päätti lähteä tökkimään kavereita takaisin leikkiin. Mukavin leikkikaveri oli taaskin tietysti Mauno. Ja ihan oikeasti, me kaksijalkaiset saimme todellakin rauhassa opiskeltua!

keskiviikko 14. helmikuuta 2007

Eläinlääkärissä

Maanantaina Pepe kävi eläinlääkärissä uusimassa rokotukset. Tässäkin tilanteessa Pepe oli aivan yhtä innokas kuin aina muulloinkin. Pistoksia ei ehtinyt edes huomata, kun mukava lääkäri laittoi eteen hieman namia. Painoa oli kertynyt 5,3 kiloa. Seuraavan kerran menemme lääkäriin toivottavasti vasta vuoden kuluttua.

perjantai 9. helmikuuta 2007

Pepe 1v!

Viime keskiviikkona Pepe täytti yhden vuoden. Syntymäpäiväsankariamme onkin juhlittu usena päivänä. Jo edellisenä viikonloppuna Pepe vieraili vanhempieni luona, jossa se heti tultuaan osasi napata sohvapöydältä isin sille lahjaksi ostaman lelun.

Keskiviikkona Pepe piti koko päivän kestäneen syntymäpäivävastaanoton. Heti aamusta vieraili veljeni Jouni ja Pepe sai jälleen riemukkaan riehumiskohtauksen. Jounille oli Pepe esitellyt mielellään vilkutustaitoaan. Myöhemmin päivällä tulin minä ja sitten serkkuni Camilla. Camilla oli ostanut Pepelle mukavan, pehmeän, huopasuikaleista tehdyn pallon. Aluksi Pepe heittelikin palloa ilmaan innoissaan, mutta repi sen lopulta pitkiksi huopasuikaleiksi. Vaan eipä se haitannut. Suikaleillakin oli kiva leikkiä. Illalla tuli käymään vielä äiti ja lopulta Janikin. Vieraille tarjottiin piirakkaa ja kakkua. Loppuiltaa Pepe vietti Janin kanssa luonani hirvennahkapalaa järsien.

Torstaina vieraiksi oli kutsuttu Mariannan bichon pojat. Niilo oli jätetty kotiin, mutta Oiva ja Mauno saapuivat ihanan puruluita sisältäneen paketin kanssa. Alkuriehumisten jälkeen me ihmiset pääsimme kakun ja piirakan kimppuun. Pepe antoi vieraidensa leikkiä leluillaan ja pureskella luitaan. Se oli taas sekaisin innosta saadessaan koirakavereita seurakseen. Ylikierroksilla käydessään Pepe läähätti jatkuvasti kieli pitkällä. Pideltävänä se ei olisi millään suostunut olla, vaan yritti vihaisena riuhtoa itsensä vapaaksi, takaisin kaveridensa luokse.
Vieraanvaraisena isäntänä Pepe antoi reippaiden vieraidensa syödä omankin annoksensa. Tarjolla olikin herkullisia, mummon varta vasten koirille tekemiä, pieniä lihapullia.
Vieraista kiinnostavin oli jälleen Mauno, jonka perässä Pepe jatkuvasti kulki kieli lerpallaan. Kuvassa Pepe kurkottaa sylissäni olevaa Maunoa. Istu-käskystä kieli lipaisee jo automaattisesti huulia. Tällä kertaa palkintona oli kuitenkin jotain herkkujakin parempaa, Mauno laskettiin alas!