tiistai 23. joulukuuta 2008

lauantai 20. joulukuuta 2008

Chili uudessa kodissa


Pikkuinen Chili haettiin uuteen kotiinsa perjantaina 5. joulukuuta. Koko automatkan kuului piipitystä, kun Chili lähti emonsa luota lopullisesti maailmalle. Uudessa kodissa odotti isoveli Pepe. Pepe ei ollut aluksi ollenkaan iloinen pienestä leikkikaveristaan. Se arasteli pentua edelleen ja pyrki syliin turvaan. Aina Chilin tullessa tekemään tuttavuutta, Pepe murahti epäluuloisesti ja irvisti pikkuiselle.

Kahden ensimmäisen päivän ajan kuului jatkuva piipitys. Chili taisi olla kovin ikävissään. Pepestäkään ei ollut sille mitään lohtua, sillä Pepe ei välittänyt pienestä piipittäjästä lainkaan. Kolmantena päivänä ikävä kuitenkin hellitti. Alusta asti Chili tutustui reippaasti uuteen ympäristöön ja nyt se ilmeisesti ymmärsi jäävänsä luoksemme tähän uuteen kotiinsa.

Chilin vietettyä meillä hieman yli viikon alkoi Pepekin rohkaistua leikkimään sen kanssa. Pojat taistelevat keskenään leluista, ajavat toisiaan takaa ja välillä painivat. Pepe kohtelee Chiliä todella hienosti. Se varoo satuttamasta pienempäänsä rajuissakin leikeissä. Chili sen sijaan ei keinoja kaihda. Se roikkuu Pepen partakarvoissa, hyppii nenille ja vetää töpöhännästä. Pepe onkin tuon tuosta hätää kärsimässä sen kanssa. Onneksi välillä pääsee hyppäämään sänkyyn turvaan.

Chili on uskomatoman rohkea ja sinnikäs pikku riiviö. Se on jo nyt ottanut yliotteen Pepestä. Pepe parka luovuttaa luun heti Chilille, kun se tulee osingoille. Ja Chilillehän kelpaa vain juuri se samainen luu, jota Pepe kaluaa, vaikka lattiat ovatkin täynnä leluja ja puruluita. Onneksi Chili on jo aika hyvin sisäistänyt tiukan EI-käskyn merkityksen. Sitä se saakin kuulla vähän väliä.

Ensimmäiset viikot Chili vietti päivähoidossa mummon luona, meidän ollessamme töissä. Se oli mummolassa heti kuin kotonaan ja sinne sen saattaakin jättää milloin tahansa hyvillä mielin hoitoon. Nyt joululomalla harjoittelemme kuitenkin myös yksinoloa kotona. Ulkoilu remmissä sujuu Chililtä hyvin. Itse tosin tässä opettelen vielä, miten ulkoilutetaan kahta koiraa sotkeutumatta remmeihin.

perjantai 21. marraskuuta 2008

Pepen uusimmat kuulumiset

Pepe on aloittanut jälleen opintonsa tottelevaisuusharrastuksen parissa. Pitkän tauon jälkeen oli mukava palata harjoitusten pariin ja huomata, että ihan kaikkea ei toki oltu unohdettu. Arkeen paluun vastapainoksi Pepe juhli tupareita uudessa kodissaan. Paikalle tulivat vanhat tutut Bichon pojat Mauno ja Oiva. Etenkin Oiva oli Pepelle erittäin mieluisa vieras.

Tällä hetkellä Pepe odottaa uutta leikkikaveria, suloista pientä pikkuveljeä saapuvaksi! Kuin jonkinlaisen kohtalon johdattamana, isäntäväki päätyi ratkaisuun, että ihana pieni Chili-poika muuttaa kotiimme muutaman viikon kuluttua. Kävimme Pepen kanssa tutustumassa Chiliin ja muuhun pentueeseen Mini Myth -kennelissä, Järvenpäässä. Pepe tosin oli kiinnostuneempi Mini Mythin muusta väestä kuin pennuista. Itse asiassa meidän varsinainen machomme tuntui hieman arastelevan pentuja. Innolla odotamme, että saamme uuden perheenjäsenemme kotiin!

perjantai 31. lokakuuta 2008

Uusi koti

Pepe on saanut muuton myötä uuden kodin Espoosta Mankkaalta. Pihalla on tilaa juoksennella ja leluja voi levitellä nyt useampaan huoneeseen. Pepe osallistui uuden kotinsa remontointiinkin. Lattialistojen irrottelussa se nuuski ihmeissään joka nurkan ja pyrki jatkuvasti syliin valvomaan työn edistymistä. Vanhat tutut lelut ja lempipaikat sängyllä ja sohvalla saivat Pepen tuntemaan olonsa kotoisaksi heti muuton jälkeen. Naapurisovun päälle Pepe ei tosin tunnu ymmärtävän kovinkaan paljon. Se nimittäin murisee epäluuloisesti naapurin leikkisälle labradorinnoutajalle. Toiveikkaana odotamme, josko pojista sittenkin tulisi kaverukset. Treenailut ja Pepen opinnot ovat kaiken muun hässäkän keskellä jääneet vähemmälle, mutta niihin on tarkoitus jälleen palata kunhan emäntä saa arjen uudessa kodissa pyörimään omalla painollaan.

tiistai 30. syyskuuta 2008

Möllitoko 3.8.08

Testasimme loppukesän kisakunnon Tiltun Koirakoulun järjestämässä möllitokossa 3.8. Oman haasteensa kisaan meille antoi kostea sää ja Munkkiniemen Koneen kentän märkä nurmialusta. Etukäteen jännitin lähinnä Pepen halukkuutta istua ja maata kostealla nurmella, mutta ikävät olosuhteet eivät onneksi innokasta kilpailijaamme haitanneet. Paikallamakuun aika oli lyhennetty ja koiran sai pitää kytkettynä siten, että omistajan tuli siirtyä remminmitan päähän koirasta. Tämä sujui hienosti ja saimmekin Tiltu-tuomarilta täyden kympin, kuten myös luoksepäästävyydestä.

Seuraaminen kytkettynä sujui myös moitteettomasti, tästäkin siis täydet pisteet. Sen sijaan maahanmeno ja seisomaanjääminen seuraamisen yhteydessä jouduttiin vetämään kaksoiskäskyn kautta, ennen kuin viesti meni Pepelle perille. Nästä osioista saimme arvosanan 9. Luoksetulo alkoi jälleen lupaavan vauhdikkaasti, mutta jalkojeni juureen päästyään märän nurmikon tuoksut alkoivat kiehtoa Pepeä liikaa ja jouduin kiinnittämään innokkaan nuuskijan huomion uudestaan itseeni ja meneillään olevaan suoritukseen. Saimme arvosanan 8,5.

Estehyppy suoritettiin seuraamisen yhteydessä. Pepe hyppäsi innokkaasti ja muisti hypyn jälkeen sopivasti rauhoittuakin jälleen seuraamaan minua ja lopulta pysähtymään viereeni. Nappisuoritus eli 10 pistettä. Kokonaisvaikutuksesta saimme 9 pistettä, jossa tuomari huomioi mm. koiran rodun. Kyseessähän ei varsinaisesti ole mikään palveluskoirarotu, vaan omapäinen ja vilkas pieni terrieri. Siksi olenkin erityisen ylpeä suorituksestamme. Tämä oli myös ensimmäinen kisamme, jossa mikään osio ei mennyt täysin nollille.

Yhteispisteitä saimme kertoimet mukaan laskettuna 150,5/160. Tämä oikeutti meidät kolmansiksi viiden kilpailijan joukossa. Palkinnoksi saimme mukavan sinisen siilivinkulelun. Pepe innostui palkinnostaan niin, että kantoi sen itse koko matkan autolle asti. Lelu on ollut ahkerassa käytössä myös siitä eteenpäin.

Tässä vielä pistetaulukkomme.

Liike


pisteetkerroinpisteet
Luoksepäästävyys

10
110
Paikalla makaaminen
10330
Seuraaminen kytkettynä
10
220
Seuraaminen taluttimetta

4
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä9
218
Luoksetulo

8,5
325,5
Seisominen seuraamisen yhteydessä9
218
Estehyppy

10
220
Kokonaisvaikutus

919












150,5/160

sunnuntai 31. elokuuta 2008

Agilityn alkeiskurssi

Keväällä suoritimme Pepen kanssa Tiltun koirakoulun järjestämän agilityn alkeiskurssin. Olimme toki harjoitelleet hyppyjä ja putkea jo omin nokkinemme kotioloissa ja mökillä, mutta nyt oli mukava päästä kokeilemaan myös muita esteitä ja saada asiantuntevaa ohjausta.

Kurssilla tutustuimme kaikkiin agilityradan esteisiin. Hypyt ja putki sujuivat Pepeltä vaivattomasti. Kontaktiesteet, puomi, A ja keinu sen sijaan olivat meille uusia. Ensimmäisellä kerralla Pepe hieman arasteli niitä, mutta päästyämme ne kerran rauhallisesti yli, alkoi tämäkin homma sujua. Pujottelu osoittautui meille yllättäen hankalimmaksi. Nyt onkin sitten mökille pystytetty rivi keppejä, jotta voimme treenata tätä vielä lisää.

Kurssin lopussa järjestettiin leikkimieliset kisat. Pepe suoritti kilpailuradan puhtaasti ja ylivoimaisesti nopeiten. Nappasimme näin siis ensimmäisen voittomme agilityradalla.

Tämän hauskan kurssin jälkeen jäi suuri halu jatkaa agilityä Pepen kanssa. Selvästi laji sopii sen reippaalle ja menevälle luonteelle. Haaveena onkin nyt suorittaa tulevaisuudessa myös jatkokurssi.

tiistai 29. heinäkuuta 2008

Yorkkien kesäpäivät 7.6.


Alkukesän kauniina lauantaina 7.6. suuntasimme Pepen ja mummon kanssa Aulangon lomakylään viettämään Yorkshirenterrieri ry:n kesäpäiviä. Saavuimme paikalle, kun club show oli jo alkanut. Ensin esiteltiin urokset ja sitten nartut. Yorkkeja oli ilmoittautunut näyttelyyn todella paljon. Lisäksi yleisön joukossa oli lisää karvakuonoja. Vaikka niin sanotuille kotiyorkeille oli oma sarjansa, emme näyttelyyn kuitenkaan Pepen kanssa osallistuneet. Sen sijaan keskityimme kannustamaan kavereita ja paistattelemaan päivää kehän laidalla. Ostoksiakin tuli hiukan tehtyä, sillä paikalla oli myös Fifit Boutiquen tarvikemyyntiä.

Koska ilmoittautuneita koiria oli niin paljon, näyttely kesti monta tuntia. Kun kaikki koirat oli lopulta arvosteltu ja palkinnot jaettu oli halukkailla mahdollisuus osallistua yorkkien omiin agilitykisoihin. Tämä oli tietysti meille se päivän odotetuin tapahtuma. Luokkia oli kaksi, oma luokkansa niille, jotka eivät olleet agilityä lainkaan harrastaneet ja niille, joilla agiltystä oli jo kokemusta. Koska olimme Pepen kanssa jo ehtineet aloittaa agilityn alkeiskurssin, kisasimme harrastaneiden luokassa.

Lähtövuoromme oli heti toisena ja Pepe lähti innolla suorittamaan rataa, vaikka takana oli jo pitkä päivä. Vauhti oli tasaisen hyvä ja kaikki esteet suoritettiin mallikkaasti. Lopun hyppyesteillä tuli pientä sähläystä, kun Pepe ei saanut tolkkua omistajan sekavista ohjauksista. Tästä huolimatta rata saatiin suoritettua puhtaasti ja ripeästi.

Lopulta sijoituimme luokkamme kolmansiksi yhdeksän kisaajan joukosta. Tämä on mielestäni huikea saavutus ottaen huomioon, että alkeiskurssimme oli vielä kesken. Palkinnoksi saimme säkillisen ruokaa ja hienon pokaalin.

Kotimatkalle lähdettiin väsyneinä mutta hurjan onnellisina. Päivä oli ollut aivan mahtava; jännitystä ja kilpailua, rentoa yhdessäoloa, vanhoja kavereita ja uusia tuttavuuksia!

sunnuntai 8. kesäkuuta 2008

Möllitoko 18.5.08

Heti edellisen tokokisan jälkeen pääsimme parantamaan suoritusta Koiraurheilukeskus Lily´sin järjestämässä möllitokossa seuraavana päivänä. Pepe oli toipunut hyvin edellisen päivän kisoista ja pääsimmekin kohtaamaan uudet haasteet virkeinä.

Luoksepäästävyys meni hienosti ja saimme siitä 9 pistettä. Paikallamakuu oli onneksemme lyhennetty kestämään vain yhden minuutin. Siinäkin Pepe oli tosin mielestäni hieman levoton ja tarkkaili lähinnä kehän laidalla odottelevaa kuvaajaamme Jania. Minuutti kuitenkin pysyttiin makuulla ja saimme suorituksesta 10 pistettä.

Seuraaminen kytkettynä tapahtui enimmäkseen ilman kontaktia, joten siihen en ole täysin tyytyväinen. Pepe kuitenkin seurasi oikealla paikalla vieressäni ja lempeä tuomari antoikin meille 9 pistettä. Käännöksissä oli kuulemma hieman liikaa väljyyttä. Seuraaminen irti oli näissä kisoissa jätetty pois.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä sujui jälleen hienosti. Saimme täydet 10 pistettä.

Luoksetulo oli jälleen yhtä vauhdikas kuin ennenkin. Täydellinen suoritus. 10 pistettä.


Seisominen seuraamisen yhteydessä ei sitten mennytkään yhtään niin hyvin. Paikka-käsky kaikui kuuroille korville. Seisomaan jäämisen sijasta Pepe seurasi mallikkaasti koko matkan. Tällä kertaa katsekontaktikin oli täydellinen. Valitettavsti se ei kuitenkaan ollut liikkeen tarkoitus, joten tästä osiosta tuli 0 pistettä.

Estehypyssä, edellisestä kerrasta viisastuneina, pyysimme saada suorittaa hypyn ilman mattoa. Aiemminhan Pepellä oli samassa salissa järjestetyissä kokeissa vaikeuksia päästä irti maton houkuttelevista tuoksuista. Nyt hyppy sujuikin hienosti. Minun olisi vain pitänyt antaa odotuskäsky hypyn jälkeen aiemmin. Saimme 9 pistettä.

Kokonaisvaikutus oli niin ikään 9, joten saimme kertoimien kanssa tuloksen 134/160. Tämä oikeutti jaetulle kolmossijalle. Palkinnoksi saimme koiransuklaata ja yhden ilmaisen harjoittelukerran. Kyllä oli hieno tunne kisojen jälkeen. Olimme jälleen ylittäneet itsemme ja parantaneet suoritustamme.

Ohessa vielä pisteet kertoimineen.

Liike


pisteet kerroin pisteet
Luoksepäästävyys

9 1 9
Paikalla makaaminen
10 3 30
Seuraaminen kytkettynä
9 2 18
Seuraaminen taluttimetta

4
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 2 20
Luoksetulo

10 3 30
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0 2 0
Estehyppy

9 2 18
Kokonaisvaikutus

9 1 9












134/ 160

Ja tässä tuloslista.

  • 1. Moppi ja Maika 146p/ 160p
  • 1. Kamu ja Erika 146p/ 160p
  • 3. Pepe ja Noora 134p/ 160p
  • 3. Zami ja Marianne 134p/ 160p
  • 5. Remu ja Mimmi 118p/ 160p
  • 6. Luru ja Maija 113p/ 160p
  • lauantai 17. toukokuuta 2008

    Möllitoko 17.5.08

    Testasimme taitojamme 17.5. Koivukylän Koiraharrastajien järjestämässä möllitokossa Espoon Olarissa. Koe pidettiin ulkona hiekkakentällä tuulisessa ja koleassa säässä. Tapansa mukaan Pepeä olisi eniten kiinnostanut toiset koirat ja uudet hajut, mutta lihapullien avulla sain sen onneksi kiinnittämään huomionsa lopulta minuunkin.

    Koe alkoi kaikkien kilpailijoiden osalta paikallamakuulla pienissä ryhmissä. Asettauduttuamme paikoillemme tuomari tuli testaamaan jokaisen koiran luoksepäästävyyden. Tästä ensimmäisestä osiosta suoriuduimmekin erinomaisesti arvosanalla 10. Pepe siis todella yllätti positiivisesti ja ylitti itsensä. Tällä kertaa ei häslätty ja tungettu tuomarin syliin rapsuteltavaksi vaan istuttiin arvokkaasti liikahtamatta, katsekontakti omistajassa. Sen sijaan itse paikalla makuussa Pepe kävi hiukan levottomaksi. 15 sekuntia ennen ajan umpeutumista Pepe päätti nousta istumaan ja lähti vähitellen epävarmana hipsimään luokseni. Nollile meni siis tämä osio.

    Sitten odottelimmekin tovin omaa vuoroamme ja kävimme välillä autossa lämmittelemässä. Yksilösuorituksemme alkoi lupaavasti osiolla seuraaminen kytkettynä. Tällä kertaa osasin itsekin pitää linjat suorempina kuin viimeksi. Saimme arvosanan 8. Remmi olisi kuulemma saanut olla löysemmällä. Eli pistetään miinuspisteet täysin minun piikkiini.

    Seuraaminen irti sujuin niin ikään melko hyvin. Vain yhdessä kohdassa Pepe meinasi lähteä omia polkujaan. Saimme arvosanan 7,5.

    Liikkeestä maahanmeno sujui tällä kertaa lähes täydellisesti. Viimeksihän tässä mokattiin perusteellisesti. Nyt saimme arvosanan 9,5. Puoli pistettä taisi mennä sitä, että tuomarin mielestä maahanmeno olisi voinut olla vielä hieman ripeämpi.

    Luoksetulosta saimme täyden kympin. Pepe laukkasi hurjaa vauhtia luokseni ja kurvasi mallikkaasti sivulle istumaan.

    Seuraava osio oli liikkeestä seisomaan jääminen. Pepe pysähtyi heti käskyn saatuaan, mutta luuli kai, että suoritamme hienosti menneen maahanmenon yleisön pyynnöstä uudestaan. Upea suoritus jälleen, mutta valitettavasti väärän liikkeen kohdalla. Eli nollille meni.

    Estehyppy-osioon päästyämme Pepe hyppäsi esteen innoissaan jo ennen varsinaisen suorituksen alkua. Tästä pienestä ylimääräisestä harjoitteesta huolimatta jäimme ilman pisteitä. Jouduin nimittäin antamaan hyppykäskyn kahteen kertaan ennen kuin Pepe tajusi, että nyt oli nimenomaan se hetki kun piti hypätä. Hypyn jälkeen Pepe sitten päätti hiippailla esteen viereen minua vastaan, vaikka olisi pitänyt odottaa paikallaan, että minä kierrän esteen ohi Pepen luo.

    Kokonaisvaikutuksesta saimme kuitenkin arvosanan 9. Kaiken kaikkiaan olen suoritukseemme jälleen tyytyväinen, vaikka kokonaispistemääräksi tulikin kerrointen kanssa lasketuna vain 114/200. Yhtä kokemusta rikkaampana jatkamme kohti seuraavia haasteita ja uusia kisoja.

    Tässä vielä pisteemme kertoimineen:
    Liike


    pisteet kerroin pisteet
    Luoksepäästävyys

    10 1 10
    Paikalla makaaminen
    0 3 0
    Seuraaminen kytkettynä
    8 2 16
    Seuraaminen irti

    7,5 4 30
    Liikkeestä maahanmeno
    9,5 2 19
    Luoksetulo

    10 3 30
    Liikkeestä seisominen
    0 2 0
    Estehyppy

    0 2 0
    Kokonaisvaikutus

    9 1 9












    114/ 200

    Vielä kiitokset isille, joka vietti kanssamme aamupäivän tuulisella kisapaikalla jännittämässä, sekä kotijoukoille, jotka pitelivät peukkuja.

    keskiviikko 30. huhtikuuta 2008

    Pieni potilas

    Viime viikolla Pepeen iski vatsatauti, joka veti pojan hieman apeaksi. Ruoka ei maistunut, vatsa oli löysällä ja oksenteluakin ilmeni. Koska Canikur-tabletitkaan eivät saaneet vatsan toimintaa tasapainoon, pätimme lähteä lääkäriin.

    Mukava eläinlääkäri tutki Pepen, otti verikokeet sekä kuunteli ja tunnusteli vatsan. Kuumekin mitattiin, mutta sitä ei onneksi ollut. Diagnoosina oli suolistotulehdus, jonka jokin vatsapöpö oli aiheuttanut. Pöpö oli todennäköisesti tullut ulkona Pepen nuuskiessa mielenkiintoisia hajuja. Koska verikokeissa näkyi pieniä kuivumisen merkkejä, Pepelle annettiin tiputuksella nesteytystä. Samaan syssyyn annettiin myös oksennuksenestolääke, B-vitamiinia ja ensimmäinen annos antibioottia. Loput antibioottikuurista saimme tabletteina mukaan, samoin kuin herkälle vatsalle tarkoitettua ruokaa. Pepe onkin nyt syönyt tätä lääkäristä saamaamme ruokaa, keitettyä riisiä ja seitiä höystettynä murskatulla antibioottitabletilla sekä maitohappobakteerijauheella.

    Lääkärissä Pepe käyttäytyi todella hienosti. Se antoi nätisti tutkia itsensä, vaikka toimenpiteet olivatkin epämukavia, varsinkin kun lääkäri tutki pienen hännän alta. Tiputuskin tuntui aluksi epämiellyttävältä ja Pepe yritti kavuta silloin syliin turvaan.

    Hoito tehosi nopeasti, sillä jo samana iltana Pepe oli jälleen pirteä oma itsensä. Tämän ikävän sairastapauksen johdosta meiltä jäi koirakoulu väliin. Sairasloman myötä Pepe jääkin nyt kesälomalle tokoharjoituksista. Jatkamme treenejä kesän aikana itseksemme. Lisäksi käymme agilityn alkeiskurssin loppukevään aikana.

    perjantai 21. maaliskuuta 2008

    Yorkshirenterrieri ry:n kokous 15.3. -08

    Viime viikonloppuna olimme Yorkshirenterrieri ry:n vuosikokouksessa. Mukavinta Pepen mielestä oli tietysti muiden yorkkien tapaaminen. Tilaisuuden virallisen osuuden ajan Pepe istui sylissäni jäähyllä. Kokouksen loputtua se pääsi jälleen juoksentelemaan muiden kanssa. Vaikka paikalla oli hirmuisesti pieniä yorkkeja, Pepe bongasi joukosta jälleen suuren rakkautensa, Ilonan. Ilonan perässä juostessa menikin koko loppuaika. Rakkaus ei tosin välttämättä olekaan täysin yksipuolista. Pepen jäähdytellessä sylissäni, tuli Ilona jo kurkkimaan, mihin leikkikaveri oikein jäi.

    maanantai 18. helmikuuta 2008

    Möllitoko 17.2.08

    17.2. Pepe osallistui ensimmäisiin tokokisoihinsa. Kyseessä oli Koiraurheilukeskus Lily´sin järjestämä möllitoko. Minä jännitin koetta tietysti niin, että yöunet menivät.
    Koe alkoi aamulla klo 10. Ilmoittautumisten jälkeen kisat alkoivat paikalla makuulla pienissä ryhmissä. Asettauduimme kentälle riviin, jolloin tuomari tuli testaamaan kunkin koiran luoksepäästävyyden. Arvosanamme tästä ensimmäisestä osiosta oli 7. Pepe ei olisi millään malttanut istua paikallaan, vaan olisi halunnut tunkea tuomarin syliin. Kun kaikkien koirien luoksepäästävyys oli testattu, oli vuorossa 2 minuutin mittainen paikalla makaaminen. Me ohjaajat saimme itse valita välimatkan koirasta. Pepe makasi todella hienosti paikallaan koko tehtävän ajan, vaikka yksi kilpakumppaneista lähtikin kesken kaiken liikkeelle. Tästä osiosta tuli siis täysi 10!

    Sitten odottelimmekin omaa koevuoroamme monta tuntia. Oma vuoromme olikin vasta toiseksi viimeisimpänä. Eväsleivät olivat mukana, mutta ne eivät maistuneet. Vihdoin pääsimme kehään. Ensimmäisenä oli vuorossa seuraaminen kytkettynä. Pepe kulki kyllä vierelläni, mutta kuono maata viistäen. Itse taas kuljin aivan minne sattuu, eli lähdin jostain itsellenikin tuntemattomasta syystä kulkemaan vinoon. Juoksuosiossa Pepen kontakti oli paljon parempi. Saimme 6 pistettä.

    Seuraava liike oli maahanmeno seuraamisen yhteydessä. (Mölliluokassa varsinainen seuraaminen taluttimetta oli jätetty pois.) Annoin käskyn useampaan kertaan, mutta Pepe oli aivan kuin maahan-käsky olisi ollut sille täysin vieras. Sen sijaan se päätti istahtaa. Tästä liikkeestä siis 0 pistettä.

    Sitten vuorossa oli luoksetulo. Pepe lähti riemukkaaseen laukkaan minua kohti heti käskyn saatuaan. Ikävä kyllä laukka päättyi törmäykseen jalkoihini. Törmäyksessä taisi unohtua mihin pitikään tulla, sillä Pepe alkoi nuuskia maata ja se piti komentaa sivulle erikseen. Pisteitä saimme 7,5.

    Tämän jälkeen oli vuorossa seisominen seuraamisen yhteydessä. Käskyn saatuaan Pepe liikkui vielä luvattoman monta askelta, mutta pysähtyi kuitenkin. Pisteitä ropisi lopulta ihan mukavasti, eli 8.

    Viimeisenä osiona oli estehyppy. Hyppääminenhän on perinteisesti ollut Pepen lempipuuhaa. Tällä kertaa esteen alle laitettu matto kuitenkin kiinnosti enemmän. Matto oli täynnä mielenkiintoisia hajuja, jopa minä pystyin sen näkemään vain mattoa katsomalla. Lopulta Pepe kuitenkin hyppäsi, mutta jatkoi nuuskuttelua heti hypyn jälkeen. Saimme vaivaiset 5 pistettä.

    Kokonaisvaikutus oli 8,5, joka mielestäni oli meille varsin hyvä. Kertoimet mukaan luettuina saimme tuloksen 106/160. Näin ollen sijoituimme seitsemänsiksi.

    Vaikka moni asia olisi voinut mennä paremminkin, olen kuitenkin tyytyväinen suoritukseemme olosuhteet, Pepen luonteen ja oman kokemattomuuteni huomioon ottaen. Tästä on hyvä jatkaa. Ennen kaikkea olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että rohkenimme lähteä kisaan mukaan. Upea kokemus kerrassaan. Hei, me kilpaillaan!

    Ohessa vielä tuloslista.

    MÖLLILUOKKA

  • 1. Ossi ja Maikku 156p
  • 2. Papu ja Mia 152,5p
  • 3. Alma ja Sanna 150,5p
  • 4. Isla ja Laura 120p
  • 5. Funny ja Tiina 112,5p
  • 6. Dino ja Marika 107p
  • 7. Pepe ja Noora 106p
  • 8. Miska ja Gunnel 98p
  • 9. Roni ja Eira 95p
  • 10. Nana ja Daniela 42p
  • 11. Jade ja Sari kesk.

  • Ja omat pisteet kertaalleen.

    Liike


    pisteet kerroin pisteet
    Luoksepäästävyys

    7 1 7
    Paikalla makaaminen
    10 3 30
    Seuraaminen kytkettynä
    6 2 12
    Seuraaminen taluttimetta

    4
    Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 2 0
    Luoksetulo

    7,5 3 22,5
    Seisominen seuraamisen yhteydessä 8 2 16
    Estehyppy

    5 2 10
    Kokonaisvaikutus

    8,5 1 8,5












    106/ 160


    Kiitos Jani-kepolle kuvista ja hyvin pelanneesta huollosta, Kikalle viimehetken vihjeistä ja parannusehdotuksista sekä kotijoukoille peukkujen pitämisestä!

    tiistai 12. helmikuuta 2008

    Pepe 2v



    Viime torstaina Pepe täytti 2 vuotta. Syntymäpäivien vietto alkoi tosin jo edellisenä päivänä, kun isi kävi aamulla tuomassa lahjaksi herkullisen savustetun possunkorvan.

    Siitä jatkettiinkin sitten lääkäriin uusimaan rokotukset. Lääkäriin Pepe on aina mennyt intoa täynnä, mutta tällä kertaa olikin toisin. Lääkäriaseman ovella alkoi arastelu. Pöydältäkin olisi mielummin kiivetty syliin, kun jääty tutkittavaksi. Edes mukavan eläinlääkärin tarjoamat namit eivät näyttäneet kelpaavan. Mitäs kummaa käytöstä tämä nyt sitten oli? Ilmeiseti syksyinen reissu eläinlääkärille silmätulehduksen tiimoilta oli jäänyt muistiin ikävänä kokemuksena. Silloinhan tulehtunutta silmää tutkittiin ja siihen tiputeltiin kaiken maailman tippoja. Vähitellen Pepe kuitenkin rauhottui ja tajusi, että nyt ei olekaan tiedossa mitään niin ikävää. Rokotuskin oli vain pieni suihkaus nenään. Painoa oli yhteensä 5,4 kg eli 100g enemmän kuin syksyn punnituksessa. Eläinlääkäri tosin kehui, että mitään ylimääräistä ei ollut ja jaloissa tuntui oikein vahvat lihakset. Hammaskiveä kylläkin oli tullut ja nyt aloitimmekin tehostetun hampaiden hoidon.

    Lääkärikäynnin jälkeen juhlittiin kotona kakkua syöden. Juhlat jatkuivat tietysti myös seuraavana päivänä, jolloin todellinen merkkipäivä vasta koitti. Kakun syöntiä jatkamaan saapui isi, Jani ja Camilla, minun ja mummon lisäksi. Lahjaksi Pepe sai vielä koirien salamipatukan ja Camillalta kestävän tuntuisen pienen peikkolelun. Pepen jäädessä juhlimaan merkkipäiväänsä kotioloihin, suuntasimme minä ja Jani Ruotsin risteilylle jatkamaan juhlintaa.

    keskiviikko 30. tammikuuta 2008

    Joulu ja Uusi Vuosi 2008


    Joulunaika sujui Pepellä mukavasti. Aattona Pepen paketista löytyi hauska uusi pallo. Sillä oli mukava leikkiä. Kun Pepe oli oman pakettinsa avannut, se seurasi innoissaan mitä muiden paketeista löytyi. Joulupäivänä availtiin lisää lahjoja. Silloin Pepe sai kuivatun mahapalan ja jättimäisen puruluun, josta taitaa riittää järsittävää koko vuodeksi.

    Uuden vuoden Pepe otti rauhallisesti vastaan. Rakettien pauke ei paljon tuntunut poikaa häiritsevän. Tänä vuonna on tarkoitus jatkaa tokoilua ja testata omia taitoja kisoissakin. Jos emäntä saisi nämä omat koulujuttunsa kevään aikana päätökseen, niin voisimme paremmin kekittyä Pepen opintoihin...