Aivoriihi

Kahtena viime lauantaina kävimme koirakoulu Pienen koiruuden järjestämällä aivoriihi -kurssilla. Kurssilla neuvottiin erilaisia tapoja aktivoida koiraa ja tarjota sille aivojumppaa. Aivojumppa onkin koiralle erittäin tärkeää, ettei se tylsistyisi. Hyviä aktivointimuotoja koiralle ovat erilaiset tasapainoharjoitukset (agility), temppujen opettelu, nuuskimisleikit ja ongelmanratkaisutehtävät. Temppuja olemmekin kotona harjoitelleet jo ennestään paljon, mutta lisää vinkkejä saimme kurssilta. Namin etsintääkin nuuskimalla olemme leikkineet, mutta kurssilta saimme ohjeet myös jäljen tekemiseen. Lisäksi saimme helposti toteutettavia ideoita ongelmanratkaisutehtäviin, esimerkiksi namin piilotus taitetun pyyhkeen sisälle, jolloin koiran pitää keksiä, miten saada nami.

Pepe käyttäytyi kurssilla todella hienosti ja totteli hyvin. Se ei välittänyt muista koirista enää läheskään niin paljon kuin vielä muutama kuukausi sitten lujaa luokse -kurssilla. Nätisti se istui vierelläni katsoen ja odottaen, mitä seuraavaksi tehdään. Pepestä on nyt tainnut kehittyä iso ja tottelevainen poika!

Pepe riehumassa

Tässä Pepe pienenä (n.5kk) riehumassa. Samanlaista on meno nykyisinkin...

Herkullinen ydinluu

Viime lauantaina Pepe sai ensimmäistä kertaa aidon ydinluun kaluttavakseen. Aluksi se vain nuoleskeli sitä ja asettui lähistölle lepäilemään, mutta heti kun joku lähestyi luuta, se syöksähti uuden herkullisen aarteensa luokse ja murisi "uhkaavasti". Hämmästyin kovasti sitä, kuinka kiivaasti Pepe oli valmis puolustamaan herkkuaan. Se jäykistyi aivan paikoilleen ja murisi näyttäen hampaitaan. Pari kertaa se jopa haukahti. Päätin, että nyt on rakennettava hieman lisää luottamusta välillemme. Niinpä asettelin luun päälle, herkullisten jänteiden väliin, vähän väliä pieniä namipaloja. Kuljeskelin myös luun ohi useita kertoja ja näytin näin Pepelle, etten suinkaan ollut aikeissa viedä sen uutta herkkua. Vähitellen Pepe rauhoittuikin ja alkoi tosissaan kaluta luutaan. Yöksi luu piti silti ottaa pois, että saisimme kaikki rauhassa nukuttua. Pepen ei tarvitsisi vahtia sitä koko aikaa ja minä saisin nukkua pelkäämättä, että löydän ällöttävän ydinluun aamulla vierestäni tyynyltä. Seuraavana päivänä Pepe sai jatkaa uuden herkkunsa järsimistä ja muutamaa murahdusta lukuunottamatta se antoi hienosti minunkin lähestyä luuta. Vain kerran se yritti kiikuttaa luun sänkyyn järsittäväksi, muuten se pysyi melko hienosti pyyhkeen päällä. Näitä herkkuja ostetaan varmasti vielä lisää!