Hyvää joulua!

 

Pepe karkuteillä

 Sattupaipa tässä eräs päivä jotain ennenkuulumatonta. Pepe oli mummon luona ja mummo puisteli avoimesta ovesta lakanaa. Pepe nukkui rauhassa omalla paikallaan. Yllättäen se päättikin lähteä omatoimilenkille avonaisesta ovesta. Mummon huudoista se ei piitannut, vaan vilkaisi vain olkansa yli ja jatkoi menojaan. Hirveä hätähän siitä tuli. Mummo ja täti lähtivät perään eri suuntiin. Matkalla täti tapasi naisen, joka kertoi koiran juuri löytyneen ja erään ystävällisen naisen ottaneen Pepen turvaan. Tapiolan Facebook-ryhmään ilmestyikin pian ilmoitus löytyneestä karkulaisesta ja äiti ja täti lähtivät hakemaan Pepen häneltä. Kun tieto asiasta tuli minulle, niin Pepe oli jo takaisin kotona. Kaikki kävi siis nopeasti, eikä karkulainen ehtinyt olla omilla teillään pitkään. Luultavasti se oli lähtenyt jolkottamaan omaa tuttua lenkkiään. Ja vauhtihan ei ole lenkeillä enää päätähuimaava, joten  Pepe on todennäköisesti nuuskutellut hissukseen eteenpäin. Hieman roskia oli tarttunut turkkiin, josta voisi päätellä, että Pepe on kerrankin päässyt haistelemaan tienvierustaa pidemmälle kuin mitä remmi yltää. Onneksi Pepe ei lähtenyt vilkkaan autotien suuntaan. Ja onneksi on olemassa ystävällisiä ihmisiä, jotka Pepen pelastivat! Loppu hyvin, kaikki hyvin siis. Mutta toki tästä opimme, että vanhan herran päähänpistoihin ei voi enää luottaa.

Chili 13v!

 

Lokakuun päivänsankari on Chili. Nyt ikää on jo 13 vuotta. Eipä uskoisi. Vain hampaiden vähyys paljastaa iän. Chili on aina ollut melko rauhallinen oman tiensä nuuskuttelija, ja sellainen se on edelleenkin. Vahva tahto sillä kyllä tarvittaessa löytyy ja se osaa komennella isäntäväkeä murisemalla ja naapureita haukkumalla. Yksi Chilin lempipuuhista on saunominen. Ulkona lenkeillä pitää aktiivisesti lukea toisten viestit. Ruokahalu on hyvä, samoin unenlahjat. Namipalkkion toivossa myös erilaisten temppujen suorittaminen sopii.

Syntymäpäivänään Chili pääsi ostoksille Mustiin ja Mirriin. Mukaan tarttui herkkunamitikkuja, joita maisteltiin kotimatka.

Syksyn satoa

 

Syksyn tullen on saatu korjailla satoa puutarhasta. Tänä vuonna Curry ei ole päässyt varastamaan kovin montaa tippunutta omenaa. Eikä hän yllä porkkanoitakaan nyhtämään uudesta korkeammasta penkistä. Kurkut ovat kasvaneet kasvihuoneessa ja kattilan seinustalla hyvin. Niiden lomasta on kisujenkin ollut kiva kurkistella ulkoilmaa. Kurkkua hauvat ovat saaneetkin lähes aina, kun sitä itselleenkin leivän päälle leikkaa. Pepe, Chili ja Curry pitävät kovasti pienistä kurkun paloista. Syltti ja Toivokin tulevat katsomaan, mitä herkkuja onkaan jaossa, mutta mokoma vihannes ei maistu sentään niille.

Curry 8v!

 

Kesän syntymäpäiväsankareihin kuului tietysti myös Curry, joka täytti heinäkuussa kahdeksan vuotta. Meno on yhtä hurjaa kuin ennenkin. Curry innostuu lähestulkoon kaikesta ja kiihtyy hetkessä nollasta sataan. Sekä ruualle että leluille se on erittäin perso, niin hyvässä kuin pahassakin. Uusi lelu synttärilahjaksi oli siis jälleen hitti.

Toivo ja Syltti 10v!

 Toivo ja Syltti täyttivät kesällä 10 vuotta. Ennen kissan omistamista ei voi arvatakaan, miten persoonallisia ja ihania kissat ovatkaan. Vaikka meidän molemmat mirrit ovat saapuneet meille yhtäaikaa ja saaneet samanlaista hoitoa ja huomiota, ovat ne varsin erilaisia luonteita. Toivohan on rohkea ja kaikessa mukana. Se tulee iltaisin sänkyyn kehräämään uneen ja herättää aamuisin samaan tapaan. 

Syltti taas ujostelee vieraita ja menee mieluiten saunaan piiloon, jos joku tulee käymään. Oman perheen kesken se on varsin seurallinen, viihtyy erityisesti aamiaispöydässä ja kieriskelee rapsuteltavana. Se on kuitenkin selvästi Toivoa itsenäisempi.Vaikka päiväunet saatetaan ottaa joissain olohuoneen lukuisista pedeistä, tulee Syltti uskollisesti yöksi sängyn viereen omaan prinsessapetiinsä.

Ihania rakkaita ovat kumpainenkin. Olemme saaneet nauttia kissanpäiviä siis jo 10 vuotta!

Kuuma alkukesä

 

No nyt se kesä vihdoin on täällä. Ja oikein kunnolla. Helteet ovat olleet suorastaan tukalia. Kattilan ikkuna on saanut olla iltamyöhäiseen auki. Päivällä siinä olisikin paahtavan kuuma. Pepe, Chili ja Curry ovat päässeet mökkeilemään Mäntyharjulla ja Humppilassa. Parhaat paikat löytyvät nyt varjosta, sisältä viileältä lattialta tai tuulettimen äärestä. Pitkät automatkat sujuvat onneksi ilmastoidussa autossa hyvin.

Raskaan työn raatajat

Koko vuoden ovat lauman nelijalkaiset saaneet nauttia isännän etätyöskentelystä kotona. Hyviä puolia on paljon. Muun muassa se, että päiväruokaa ei tarvitse odottaa niin kauaa. Pihalle pääsee aina kun on tarvis. Janin laittaessa omaa aamiaistaan, juustoa jaetaan myös pienille aamupalakulubilaisille, jotka odottavat jalkojen juuressa. Tietysti ne vaativat välillä huomiota palaverien ollessa pahasti kesken, mutta onhan se rankan työn raatajallekin varmasti ihanaa, että töiden lomassa voi hellitellä söpöilijöitä. Kukapa ei haluaisi tällaisia työkavereita. Saa nähdä, miten lomailu sitten eroaa työnteosta.

Tule jo kesä!

Täällä jo kovasti odotellaan kesän lämpimiä kelejä ja nautiskellaan heti kun aurinko vähänkin paistaa. Tule jo kesä!
 

Varmoja kevään merkkejä

 Seuraavista asioista tietää kevään vihdoin koittaneen:

1. Kissat ja koirat hakeutuvat pieneen ikkunasta paistavaan valojuovaan makoilemaan.

2. Tassuissa kantautuu jokaisen ulkoilun jälkeen hirveä määrä hiekkaa kotiin.

3. Huomiovaloja ei tarvitse enää aamu- eikä iltalenkeillä.

4. Kissat kiinnostuvat ulkomaailman tapahtumista ja kurkkivat verhojen alta.

Pepe 15 vuotta!

 

Helmikuun 7. päivä rakas Pepe täytti 15 vuotta! Eläkeläisen elämää vietetään nykyään rauhallisissa merkeissä. Uni maistuu. Välillä Pepe kuitenkin intoutuu vielä leluilla leikkimisestä. Lenkkeillä kyllä jaksaisi, mutta kireät pakkaset ovat pitäneet ulkoilut viimeaikoina lyhyinä. Hammaslääkärissä Pepe kävi muutama viikko sitten. Samalla tarkistettiin veriarvot, jotka onneksi olivat suhteellisen hyvällä mallilla. Synttäreitä juhlittiin oikeastaan koko viikonloppu. Pepe sai lahjaksi uuden pehmoisen pedin. Koko lauman kanssa pelailtiin älypelejä ja toki isäntäväki herkutteli synttärikakulla.

Vihreää valoa

 Koska edelliset valot eivät kestäneet yhtäkään talvea ja pimeys tuntui vain jatkuvan, päätti emäntä investoida kunnon näkyvyyteen. Marssimme viereiseen Mustiin ja Mirriin aikeenamme ostaa paljon kehutut, alunperin armeijan käyttöön suunnitellut Orbiloc-valot. Kaikki valot olikin loppuun myyty, joten jouduimme tilaamaan keskusvarastolta. Värivalikoima on normaalisti laaja, mutta nyt varastossa oli enää muutamaa väriä. Päädyimme niistä vihreään. Nyt on uudet tehokkaat valot saatu remmeihin. Ainakin meidät nyt huomataan!