Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

 

Agility, arjen piristys

 

Nyt syksyllä emme ole muuta ehtineet harrastaa, kuin käydä agilityssä sunnuntai-iltaisin. Vaikka lähteminen sinne tuntuu joskus vaikealta, on se aina jaksamisen arvoista. Curry pitää lajista niin kovin. Ja emäntä saa samalla hoitaa sosiaalista puoltaan mukavassa seurassa rupatellen. Tulevan viikon kiireet ja stressi unohtuvat täysin tunniksi. Pitkän tauon jälkeen Curry muistaa hommat hienosti. Keväällä juuri ennen taukoa Curry oppi kepit. Ne eivät olleet onneksi unohtuneet! Muutkin esteet sujuvat kuin vanhalta tekijältä ja kontaktiesteillekin on maltettu hienosti jarruttaa. Onhan meillä edelleen omat haasteemme mm. ohjauksessa ja irtoamisessa, mutta ainahan pitää ollakin parantamisen varaa. Pääasia on kuitenkin hauskanpito!

Chili 12v

 

Lokakuun 5. juhlittiin Chilin 12-vuotissyntymäpäivää. Lahjaksi Chili sai uuden vilkkuvalon remmiin. Samalla toki myös Pepe ja Curry saivat samanlaiset. Lahjana oli myös pieni nallelelu. Koska Curry on sitä mieltä, että kaikki lahjat ovat hänelle, piti Chilin avata lahjansa Curryn ulottumattomissa suljettujen ovien takana. Chili innostuikin lahjan avaamisesta kovasti ja nalle sai heti kyytiä. Sopivan pienenä sitä oli mukava nyhtää.

Ikä ei paljon tunnu Chiliä painavan. Edelleen se haukkuu tomerasti vieraat. Omalle väelle se on varsin hellyydenkipeä. Yksi sen arjen iloista on, kun sitä mennään suukottelemaan sänkyyn. Silloin se kellahtaa kyljelleen häntä heiluen. Näitä hetkiä se osaa myös vaatia murisemalla ja johdattamalla sänkyyn.

Kaikki kiinnostaa

 

Note to self: Älä jätä mitään erikoista esille. Kaikki vähänkin erikoinen, joskus myös tuiki tavallinen, kiinnostaa. Yhteistyö ja avunanto toimii myös. Toivo tiputtelee tavaroita lattialle, jossa Curry odottelee. Mitään ei siis pidä jättää mihinkään esille, ellei ole valmis siihen, että se on mahdollisesti pian entinen. Viimeisin tuhotyö taitaa olla Curryn nakertama koiran hammastahnatuubin pää. Korkki ei mene enää kiinni, kun tuubi jäi hetkeksi valvomatta Curryn kanssa. Kuvassa taas Curry on löytänyt kylpyhuoneesta vanhan pulloharjan, jota on käytetty mm. kasvihuoneen ikkunoiden pesuun. Tästä syystä meillä ei myöskään vessaharjaa säilytetä lattialla pöntön vieressä...

Kesä seikkailuineen on nyt vietetty ja arkeen palattu. Vielä ei olla agility- ja tokoharrastuksia aloitettu, mutta muuten kiireinen arki on jo käynnissä. Emäntä joutuu viettämään pitkiä päiviä työpaikalla, mutta onneksi isäntä tekee toistaiseksi töitä kotona. Rakkaat lemmikit siis saavat ajoissa päiväruokansa, pääsevät ulos ja saavat hellittelyjä Janin taukojen lomassa. Erityisen mukavaa on ollut se, että säiden salliessa kissat pääsevät ikkunasta ulos jo päiväsaikaan. Tosin erityisesti Syltti viihtyy siellä illan pimeydessä. Saalista ei ole kylläkään vielä tullut.

Arjen kiireen keskellä on mukava muistella kesän seikkailuita. Mökkeilyä Mäntyharjulla ja Humppilassa sekä muita kesän seikkailuita. Kuvassa alla geokätköilyreissullamme Toivakassa pidämme ruokataukoa kevyen kenttälounaan merkeissä.

Curry 7v!

Heinäkuun 9. päivä Curry juhli 7-vuotissyntymäpäiviään. Juhlapäivän ohjelmaan kuului käynti Mustissa ja Mirrissä ostoksilla. Curry sai uudet tukevat valjaat, jotka jätettiin heti päälle. Enemmän sankari itse tosin ilahtui uudesta lelusta, jota kantoikin koko kotimatkan suussaan.

Pihalla Curry on nykyisin mahdoton puutarha-apulainen. Tosin sen apu ei aina miellytä pääpuutarhuria. Lähinnä Curry mielellään harventaisi satoa. Kasvihuone kiinnostaa kovin. Sieltä se on pari kertaa onnistunut jo hyväntuoksuisen lannoitepurkin nappaamaan, kunnes emäntä viisastui ja laittoi sen ulottumattomiin. Omenasato on tällä hetkellä kuitenkin pahimmassa vaarassa. Curry napsii pudonneet raakileet. Kun maasta ei enää löydy, on se keksinyt kurkottaa alimmilta omenoiden painosta roikkuvilta oksilta lisää herkkuja. Niitä olisi nyt tulossa aika paljon. Koska kiellot eivät tehoa ahmattiin kuin hetken, on Curry joutunut nyt ulkoilemaan hihnassa omassakin pihassa. Oman maan kurkkua on onneksi saanut pieniä palasia maistella luvan kanssa. Niin ja mustikoita. Niitähän tosin Curry riipii itsekin suoraan varvuista.

Toivo ja Syltti 9v!

Rakkaat Toivo ja Syltti viettävät 1.7. arvioitua syntymäpäiväänsä yhdeksännen kerran. Kisuille kuuluu hyvää. Toivo on saatu kuntoon erikoisruokavalion ja kortisonin avulla. Seurallinen Toivo on tuttuun tapaan kaikessa mukana, varsinkin jos juustoa leikataan.

Syltti nauttii ulkoilusta kattilassa. Päivän kuumimpaan aikaan siellä ei viihdy, mutta onneksi sinne on päässyt jo heti aamusta. Illan viileämmät tunnit ovat kissapedoille mieluisinta ulkoiluaikaa. Syltti vaanii saalista ja Toivo lekottelee riippukeinussa.

Ohessa vielä helteisen hetken tyylinäytteet päiväunista. Syltti uinuu sievästi pienellä kippuralla, kun taas Toivo röhnöttää mutkalla selällään.

Lomalla viimeinkin...

Erikoisen kevään jälkeen koitti viimeinkin kesä ja loma. Nyt on vihdoin aikaa mökkeillä Mäntyharjulla ja Humppilassa sekä hoitaa kotona puutarhaa. Curryhan onkin varsin innokas puutarhuri. Aina näkemyksemme puutarhan hoidosta eivät vain kohtaa. Pari päivää sitten se haki mielenkiintoiselta tuoksuvan lannoitepurkin kasvihuoneesta. Epäilen, että aikeena ei ollut lannoittaa sillä kasveja. Kissat ovat viettäneet paljon aikaansa ulkona kattilassa. Sinitiainen on tehnyt pesän kattilan edessä olevaan pönttöön ja liikennettä lintujen kodin edustalla on kiva seurailla. Näin alkukesästä säät näyttävät suosivan. Toivottavasti kesä jatkuu näin kauniina.

Isot pojat

Rakkailla lapsilla on monta nimeä, mutta myös monta kategoriaa, joihin ne voi luokitella. Muun muassa katit, rakit, c-pojat ja isot pojat. Isoilla pojilla tarkoitetaan meidän perheessä Pepeä ja Toivoa, jotka kokonsa puolesta ovat päässeet tähän kategoriaan. Toivo-kissa hallitsee raskaan sarjan mestaruutta kuudella kilolla, Pepen seuratessa toisella sijalla reilulla viidellä kilolla. Eri sarjaa on jo kolmantena tuleva nelikiloinen Curry.

Laumamme isoilla pojilla on hyvä itsetunto, eivätkä ne juuri piittaa toistensa läsnäolosta. Usein nukutaan vierekkäisissä pedeissä tai kuvan mukaisesti oleillaan vierekkäisissä nojatuoleissa täysin toisistaan välittämättä. Kuin kissa ja koira? Sulassa sovussa ainakin meillä!

Kotoilua

Viime aikoina lähes koko maailman ihmiset ovat viettäneet pakosta aikaansa kotonaan. Niin mekin. Vaikka jäimmekin kaipaamaan agility- ja tokoharrastuksia, on kotona oleilussa myös hyvät puolensa. Koirat ehtivät saada pidempiä lenkkejä ja ruokapalvelu pelaa säännöllisemmin. Myös etätyötä tekevälle isäntäväelle on tarjolla parasta mahdollista seuraa työpäivän aikana. Aika hyvin ovat lemmikit kuitenkin antaneet työskennellä myös tarvittaessa rauhassa.

Ilmat ovat pääosin suosineet ulkoilua. Mutta löytyy mukavaa puuhaa sisälläkin. Vaikkapa älypelien pelailu. Innokkaat pelaajat odottavat omaa vuoroaan, osa malttamattomammin kuin toiset. Namit löytyvät peleistä jo aika nopeasti. Paitsi Syltillä, joka on usein sitä mieltä, että namit voisi saada helpommin puskemalla ja kehräämällä, kuin rasittamalla suloista pientä päätään.

Pepe 14 vuotta!

Taas on vuosi tullut lisää plakkariin seniorillemme ja Pepe täytti 14! Lahjaksi tuli tietysti uusia leluja molempiin koteihin. Asiaankuuluvasti isäntäväki nautti myös juhlapäivän kunniaksi kakkua. Iltalenkillä kävelimme läheiseen Mustiin ja Mirriin valitsemaan synttärisankarille vielä yhden kivan lelun. Illalla vietimme koko lauman kanssa peli-iltaa pelaillen älypelejä. Niitä on viimeaikoina taas harrastettu. Ikäisekseen Pepe voi hyvin. Vaikka näkö ja kuulo ovat jo heikentyneet, arki sujuu leppoisasti ja elämä maistuu.

Toivo, pieni suuri taistelija

Uusi vuosi on aloitettu onnellisena siitä, että laumamme saa jatkaa edelleen täysilukuisena. Joulun välipäivinä näytti nimittäin todella surkealle.

Joulukuun puolivälissä vein Toivon päivystykseen, kun mikään ei pysynyt sisällä ja ahmatti menetti täysin ruokahalunsa. Ennen sitä oli ehkä jo muutaman viikon ajan oksennettu aamuyöstä kirkasta nestettä. Ajattelin, että oli vain närästystä. Päivystyksessä ei verikokeista ja ulkoisista tutkimuksista löytynyt mitään poikkeavaa. Kotiin lähdettiin pahoinvointilääkekuurin kanssa. Ruokahalu ei parantunut parissa päivässä, joten kävimme jälleen lääkärissä. Mukaan saimme nyt mielialalääkettä, joka parantaa ruokahalua. Ruoka alkoikin taas maistua. Mutta kun pahoinvointilääke jouluna loppui, alkoi oksentelu taas. Varasimme ajan heti ensimmäiseksi arkipäiväksi, eli perjantaiksi vatsaontelon ultraan luottolääkäriasemallemme Livetiin.

Ultrassa näkyikin sitten surkeita uutisia. Haiman luona näytti olevan kasvain. Haimakasvaimen ennuste on lähes aina huono. Jouduin tekemään raskaan päätöksen, yritetäänkö leikata vai päästetäänkö rakas kissa pois. Päätös oli selvä, kaikki mahdollinen yritetään! Jos vain on pienikin "Toivon" kipinä. Onhan kyse rakkaasta perheenjäsenestä. Eikä Toivo kuitenkaan ole vielä kovin vanha. Leikkaus sovittiin heti maanantaiksi. Mutta kyllä viikonloppu olikin kurja. Itkin käytännössä koko viikonlopun. Edessä oli iso leikkaus. Vain avaamalla koko vatsa, tilanteen todellinen laita selviäisi. Ja mikäli tilanne näyttäisi toivottomalta, ei herätystä enää olisi.

Maanantaina sitten vein Toivon leikattavaksi ja istuin kädet täristen odottamaan puhelua lääkäristä. Hoitajan sitten soittaessa, sainkin ilouutisia. Kasvain ei ollutkaan haimassa, kuten ultrassa näytti, vaan paksusuolessa ja sen pystyi poistamaan. Etäpesäkkeitä ei löytynyt ja kaikki muu näytti olevan kunnossa. Pieni suuri taistelijani oli selvinnyt tästäkin! Kotiin saatiin illalla tokkurainen katti verkkopuvussa kauluri mukanaan.

Toivo toipui leikkauksesta nopeasti ja hyvin. Kauluria ei pidetty montaa päivää ja verkkopuvun prakatessa Toivo sai vanhoista pitkiksistä tuunatun muotiluomuksen. Vuosi vaihtui siis kotona toipilasta hoivaten.

Toivo kuitenkin alkoi reilun viikon päästä leikkauksesta jälleen oksentelemaan kirkasta nestettä aamuyöllä. Suorittamani eläinkokeen perusteella kyse oli tyhjästä mahasta ja sen aiheuttamasta närästyksestä. Heräsin nimittäin muutamana yönä kolmelta Toivoa ruokkimaan, ja silloin ei oksennusta tullut. Lääkärin kanssa päätettiin aloittaa närästyslääke Pepcid. Ja sen myötä oksentelu on loppunut. Patologille lähetetyn kasvaimen tuloksia ei vain kuulunut. Lopulta nekin sitten tulivat. Oli kuulemma ollut patologikin ymmällään. Kas vain, kasvain ei ollutkaan kasvain, vaan imusolmukkeen immunologinen tulehdustila. Eivät olleet nähneet niin suurta. Aiheuttaja voi olla paikallinen reaktio loistartuntaan, ruoka-aineallergia tai IBD. Nyt Toivo ja koko muu lauma tietysti madotettiin.

Vatsa kuitenkin meni seuraavaksi aivan löysäksi. Vaihdettiin hypoallergeeniseen ruokaan, yritettiin vatsa-antibioottia ja Enteromicroa. Mikään ei tuntunut vaikuttavan. Tällä viikolla on sitten otettu uudet verikokeet, joiden tulokset sain tänään tietää olevan kunnossa. Vahvin epäilys on nyt IBD, eli eräänlainen ärtyneen suolen oireyhtymä. Kortisonin pitäisi tehota siihen, joten se aloitettiin heti tänään.

Muuten Toivo on jälleen oma itsensä. Se syö hyvin, nukkuu, leikkii, vaanii Sylttiä ja on ylipäätään kaikessa mukana. Toivottavasti kortisoni tepsii pian, niin saadaan masu taas kuntoon. Mutta ei voi muuta kuin todeta, että kyseessä on todellinen taistelija!