Möllitoko 17.2.08

17.2. Pepe osallistui ensimmäisiin tokokisoihinsa. Kyseessä oli Koiraurheilukeskus Lily´sin järjestämä möllitoko. Minä jännitin koetta tietysti niin, että yöunet menivät.
Koe alkoi aamulla klo 10. Ilmoittautumisten jälkeen kisat alkoivat paikalla makuulla pienissä ryhmissä. Asettauduimme kentälle riviin, jolloin tuomari tuli testaamaan kunkin koiran luoksepäästävyyden. Arvosanamme tästä ensimmäisestä osiosta oli 7. Pepe ei olisi millään malttanut istua paikallaan, vaan olisi halunnut tunkea tuomarin syliin. Kun kaikkien koirien luoksepäästävyys oli testattu, oli vuorossa 2 minuutin mittainen paikalla makaaminen. Me ohjaajat saimme itse valita välimatkan koirasta. Pepe makasi todella hienosti paikallaan koko tehtävän ajan, vaikka yksi kilpakumppaneista lähtikin kesken kaiken liikkeelle. Tästä osiosta tuli siis täysi 10!

Sitten odottelimmekin omaa koevuoroamme monta tuntia. Oma vuoromme olikin vasta toiseksi viimeisimpänä. Eväsleivät olivat mukana, mutta ne eivät maistuneet. Vihdoin pääsimme kehään. Ensimmäisenä oli vuorossa seuraaminen kytkettynä. Pepe kulki kyllä vierelläni, mutta kuono maata viistäen. Itse taas kuljin aivan minne sattuu, eli lähdin jostain itsellenikin tuntemattomasta syystä kulkemaan vinoon. Juoksuosiossa Pepen kontakti oli paljon parempi. Saimme 6 pistettä.

Seuraava liike oli maahanmeno seuraamisen yhteydessä. (Mölliluokassa varsinainen seuraaminen taluttimetta oli jätetty pois.) Annoin käskyn useampaan kertaan, mutta Pepe oli aivan kuin maahan-käsky olisi ollut sille täysin vieras. Sen sijaan se päätti istahtaa. Tästä liikkeestä siis 0 pistettä.

Sitten vuorossa oli luoksetulo. Pepe lähti riemukkaaseen laukkaan minua kohti heti käskyn saatuaan. Ikävä kyllä laukka päättyi törmäykseen jalkoihini. Törmäyksessä taisi unohtua mihin pitikään tulla, sillä Pepe alkoi nuuskia maata ja se piti komentaa sivulle erikseen. Pisteitä saimme 7,5.

Tämän jälkeen oli vuorossa seisominen seuraamisen yhteydessä. Käskyn saatuaan Pepe liikkui vielä luvattoman monta askelta, mutta pysähtyi kuitenkin. Pisteitä ropisi lopulta ihan mukavasti, eli 8.

Viimeisenä osiona oli estehyppy. Hyppääminenhän on perinteisesti ollut Pepen lempipuuhaa. Tällä kertaa esteen alle laitettu matto kuitenkin kiinnosti enemmän. Matto oli täynnä mielenkiintoisia hajuja, jopa minä pystyin sen näkemään vain mattoa katsomalla. Lopulta Pepe kuitenkin hyppäsi, mutta jatkoi nuuskuttelua heti hypyn jälkeen. Saimme vaivaiset 5 pistettä.

Kokonaisvaikutus oli 8,5, joka mielestäni oli meille varsin hyvä. Kertoimet mukaan luettuina saimme tuloksen 106/160. Näin ollen sijoituimme seitsemänsiksi.

Vaikka moni asia olisi voinut mennä paremminkin, olen kuitenkin tyytyväinen suoritukseemme olosuhteet, Pepen luonteen ja oman kokemattomuuteni huomioon ottaen. Tästä on hyvä jatkaa. Ennen kaikkea olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että rohkenimme lähteä kisaan mukaan. Upea kokemus kerrassaan. Hei, me kilpaillaan!

Ohessa vielä tuloslista.

MÖLLILUOKKA

1. Ossi ja Maikku 156p 2. Papu ja Mia 152,5p 3. Alma ja Sanna 150,5p 4. Isla ja Laura 120p 5. Funny ja Tiina 112,5p 6. Dino ja Marika 107p 7. Pepe ja Noora 106p 8. Miska ja Gunnel 98p 9. Roni ja Eira 95p 10. Nana ja Daniela 42p 11. Jade ja Sari kesk.

Ja omat pisteet kertaalleen.

Liike				pisteet	kerroin	pisteet
Luoksepäästävyys				7	1	7
Paikalla makaaminen				10	3	30
Seuraaminen kytkettynä				6	2	12
Seuraaminen taluttimetta					4
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä				0	2	0
Luoksetulo				7,5	3	22,5
Seisominen seuraamisen yhteydessä				8	2	16
Estehyppy				5	2	10
Kokonaisvaikutus				8,5	1	8,5
					106/	160

Kiitos Jani-kepolle kuvista ja hyvin pelanneesta huollosta, Kikalle viimehetken vihjeistä ja parannusehdotuksista sekä kotijoukoille peukkujen pitämisestä!

Pepe 2v

Viime torstaina Pepe täytti 2 vuotta. Syntymäpäivien vietto alkoi tosin jo edellisenä päivänä, kun isi kävi aamulla tuomassa lahjaksi herkullisen savustetun possunkorvan.

Siitä jatkettiinkin sitten lääkäriin uusimaan rokotukset. Lääkäriin Pepe on aina mennyt intoa täynnä, mutta tällä kertaa olikin toisin. Lääkäriaseman ovella alkoi arastelu. Pöydältäkin olisi mielummin kiivetty syliin, kun jääty tutkittavaksi. Edes mukavan eläinlääkärin tarjoamat namit eivät näyttäneet kelpaavan. Mitäs kummaa käytöstä tämä nyt sitten oli? Ilmeiseti syksyinen reissu eläinlääkärille silmätulehduksen tiimoilta oli jäänyt muistiin ikävänä kokemuksena. Silloinhan tulehtunutta silmää tutkittiin ja siihen tiputeltiin kaiken maailman tippoja. Vähitellen Pepe kuitenkin rauhottui ja tajusi, että nyt ei olekaan tiedossa mitään niin ikävää. Rokotuskin oli vain pieni suihkaus nenään. Painoa oli yhteensä 5,4 kg eli 100g enemmän kuin syksyn punnituksessa. Eläinlääkäri tosin kehui, että mitään ylimääräistä ei ollut ja jaloissa tuntui oikein vahvat lihakset. Hammaskiveä kylläkin oli tullut ja nyt aloitimmekin tehostetun hampaiden hoidon.

Lääkärikäynnin jälkeen juhlittiin kotona kakkua syöden. Juhlat jatkuivat tietysti myös seuraavana päivänä, jolloin todellinen merkkipäivä vasta koitti. Kakun syöntiä jatkamaan saapui isi, Jani ja Camilla, minun ja mummon lisäksi. Lahjaksi Pepe sai vielä koirien salamipatukan ja Camillalta kestävän tuntuisen pienen peikkolelun. Pepen jäädessä juhlimaan merkkipäiväänsä kotioloihin, suuntasimme minä ja Jani Ruotsin risteilylle jatkamaan juhlintaa.