Pikkuisesta Chilistämme on kasvanut jo iso poika. Pentuikä on auttamattomasti takana ja nyt nuorukaiselta sopisi jo odottaa hillittyä aikuismaista käytöstä. Vaan sitä saakin sitten odotella ihan turhaan, ainakin muutamissa asioissa. Chili on kova vahtimaan ja suhtautuu vieraisiin edelleenkin aluksi melko epäluuloisesti. Itsekkäänä poikana se on kova vaatimaan huomiota ja yrittää päättäväisesti viedä tahtonsa läpi. Pieni mustasukkaisuuskin on nostanut päätään , eikä Chili pidä yhtään siitä, että silitän vieraita koiria tai joku halaa minua. Koirasta on totisesti kehittynyt nimensä veroinen!
Paljon on silti opittu ja kehityttykin. Opintoihinsa Chili suhtautuu varsin tosissaan ja on monessa asiassa edistynyt huimaa vauhtia. Se kirii päivä päivältä lähemmäs Pepen tasoa ja muutamalla osa-alueella on saavuttanutkin sen. Esimerkiksi tunnistusnoudossa ja kaukokäskyissä pojat harjoittelevat jo täsmälleen samalla tasolla. Ohi mennään vielä!
Oman perheen parissa Chili on hellyydenkipeä suukkokone. Arki sujuu mukavasti kun malttia on tullut kiitettävästi lisää. Pepen kanssa parivaljakko on kuin majakka ja perävaunu. Isoveikka on selvästi idoli, jota Chili pyrkii matkimaan. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä -sanonta pätee ainakin meidän laumassamme.
Pojat kävivät uusimassa rokotuksensa Chilin syntymäpäivän tienoilla. Lääkärissä tietysti käytiin myös vaa´alla. Chili painoi valjaineen päivineen tasan 3kg. Pepelle taas puntari näytti miehekkään 5,6kg lukeman. Syntymäpäivälahjaksi Chili sai uuden talvitakin ja pallon, jonka sisään saa piilotettua nameja. Juhlat vietettiin hillitysti oman perheen kesken kakkua maistellen.
