Syltti pitää usein omaa etäisyyttään. Se ei kovin usein tule sänkyyn, vaikka joka yö nukkuukin sängyn vierellä omassa pedissään. Se ei tule syliin, vaikka antaakin käsitellä itseään miten päin vain. Syltti ei tule hakemaan paijauksia ja puskemaan jonkun tullessa kotiin. Mutta pöytäseuraa siitä saa! Syltti on nimittäin ottanut tavakseen kelliä pöydällä silloin kun ruokailemme. Eipä ole nykyisin ateriaa, jonka joutuisi nauttimaan ilman Sylttiä. Kovasti se kieriskelee ja pitää silloin silityksistä. Välillä ihan riesaksi asti. Mikäli pöydän ääressä yrittää lukea lehtiä, on sivuja vaikea käännellä, kun seuraneiti kellii lehden päällä. Rauhalliset aamiaiset ja iltapalat ovat erityisesti Syltin aikaa. Tietysti tyhjät lautaset pitää sitten tarkistaa, ettei niihin ole unohtunut herkkupaloja.
