Lujaa luokse!

Osallistuimme Pepen kanssa lujaa luokse -kurssille, jonka järjesti koirakoulu Pieni koiruus. Kurssille meidät houkutteli Marianna, joka itse osallistui samalle kurssille Oivan kanssa. Kurssi pidettiin kolmena lauantai-iltana Petikossa, hevosmaneesissa. Meitä oli yhteensä viisi koirakkoa treenaamassa luoksetuloa.

Lähdimme kurssille hakemaan vinkkejä varmempaan luoksetuloon ja treenaamaan muiden koirien läsnäollessa. Kurssin alussa vaihdoimme luoksetulokäskyn, "tänne", sanaan "tule". Ideana on, että tätä uutta käskyä käytetään aluksi vain silloin, kun voin olla varma, että Pepe tulee luokseni. Vähitellen tilanteisiin lisätään haastetta. Näin Pepen tulisi oppia, että "tule"-käskyn kuultuaan, sillä ei ole muita vaihtoehtoja kuin tulla luokseni. Luoksetulo täytyy tietysti palkita runsain kehuin ja herkuin tai leikillä, siitä ei koskaan saisi seurata mitään ikävää. Tätä siis harjoittelemme nyt kotioloissa pikkuhiljaa.

Kurssilla harjoittelimme luoksetuloa ensin muutaman askeleen itse peruuttamalla ja kutsumalla koiraa. Sitten jokainen sai vuorollaan jättää koiransa pitkään liinaan opettajalle ja kutsua koiraa kauempaa. Muut koirakot muodostivat ympärille kujan. Vähitellen kujaa kavennettiin. Harjoittelimme myös koiran luoksetuloa siten, että omistajan edessä oli estepuomi, jonka yli koira joutui hyppäämään päästäkseen omistajan luokse. Vimeisellä kerralla kävimme myös kokeilemassa luoksetuloa ulkona, umpihangessa.

Pepe pärjäsi mielestäni kurssilla hienosti. Tietysti sitä taas kiinnosti hirmuisesti toiset koirat, etenkin Oiva, mutta lopulta se aina tajusi, että nyt emme mene muiden luo. Pepe onnistui syömään maneesin pohjasta turvetta ja hevosen lantaa, ylöshän ne tulivat samantien ja illalla vielä kotonakin. Paksu vaatekerta etenkin kahdella viimeisellä kerralla haittasi myös hiukan. Aivan täydellisiä suorituksemme eivät olleet, mutta kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen. Itse innostuin eniten estehypystä. Ehkä kokeilemme joskus agilityäkin... Lujaa luokse Pepe tulee edelleen vain silloin, kun sitä sattuu huvittamaan. Jatkamme harjoituksia kuitenkin toiveikkaina kotona. Kurssi täytti odotukseni. Saimme muutamia uusia vinkkejä ja harjoitusta muiden koirakkojen läsnäollessa.

Talven muotia

Tänä talvena Pepe on ulkoillut muodikkaana itse tekemissäni vaatteissa. Etenkin tuulelta ja sateelta suojaava viitta on ollut ahkerassa käytössä. Se on helppo pukea ja siinä on hienot tähden ja kuun muotoiset heijastimetkin. Viitta on muuten valmistettu vanhasta sateenvarjosta. Kaksi villatakkiakin olen ehtinyt Pepelle kutoa. Niitä on hyvä pitää näin kovemmilla pakkasilla vaikka haalarin allakin. Pepe ei pukemisesta juurikaan tykkää, mutta alistuu siihen kiltisti. Vaatteita on kuitenkin pakko pitää näin talvisin, sillä yorkeilla ei ole lämmittävää pohjavillaa. Kunhan aikaa taas löytyy valmistan vaatteita lisää, nämä harjoituskappaleet riittäkööt siksi aikaa.

Macho, macho man...

Viime viikolla kyläilimme Mariannalla. Pepe sai jälleen leikkiä Niilon, Oivan ja Maunon kanssa. Ensin kaikki pojat saivat tutustua Pepeen vuorollaan Mariannan aidatulla pihalla vapaana. Laumanjohtaja Niilo sai tutustumisvuoron ensimmäisenä. Aluksi Pepe kellahtikin alistuvasti selälleen ja esitti kohteliasta vierasta. Sisälle päästyään se kuitenkin unohti käytöstavat. Talon isäntää ei kunnioitettu enää lainkaan. Pepe aiheuttikin machoilullaan pari kunnon rähinää, kun Niilo hermostui kukkoilevaan vieraaseensa. Toivotaan, että kyse on vain murrosiän uhoilusta... Maunoa kohtaan Pepe käyttäytyi suorastaan omistavasti. Se olikin mieluisin leikkikaveri ja Oiva raukka joutui kerjäämään omaa osuuttaan huomiosta haukkuen.

Joulun ja Uuden Vuoden kuulumisia

Pepen joulu meni mukavasti. Lahjoja tuli paljon, mutta oikeastaan kaikki lahjat Pepe sai tavalla tai toisella rikottua. Vaan eipä ole leikeissä haitannut, vaikka lelut eivät enää vingukaan. Meidän muiden mielestä näin on ehkä parempikin. Yhdestä paketista löytyi herkullinen mahamakkara. Se hävisi hetkessä ahnaaseen pikku suuhun. Kinkkuakin sai Pepe hiukan maistella, ja se vasta herkkua olikin.

Vuodenvaihde sujui ongelmitta. Aamupäivällä kävimme koirapuistossa purkamassa energiaa ja tapaamassa muita yorkkeja. Pepe vietti aattoillan äitini kanssa mummon asunnolla, koska itse juhlin vuoden vaihtumista HIM:in keikalla ja mummo oli Kuopiossa. Isi kävi myös leikkimässä Pepen kanssa illalla. Pepe ei raketteja onneksi pelännyt pahemmin, vähän vain ihmetteli ja tuhahteli niille.

Natskun kanssa niityllä

Pepe ja Natsku Kaskiniityllä. Pepe tykkää Natskusta ihan mahdottomasti, vaikkei siitä leikkiseuraa Pepelle olekaan. Pepe on jo aika hyvin tajunnut, että kun tulee käskystä luokseni, tuodaan Natsku pian viereen ja sitten saa taas haistella. Myös palkkion, eli Natskun, odottaminen on alkanut sujua, eikä Pepe enää vedä Natskun luo, vaan odottaa melko nätisti paikallaan.

Mauno kylässä

Joulunalusviikolla Marianna toi tuoreimman perheenjäsenensä, pikkuisen Mauno-hauvan, meille kyläilemään. Pepellä oli kivaa, kun sai lähes samankokoista leikkiseuraa. Pojat juoksivatkin ympäri asuntoani saaden kaikki matot rullalle. Sitten Mauno tutki asuntoni jokaisen kolon ja Pepe seurasi tutkimusta vieressä kieli lerpallaan. Pikkuinen Mauno taisi kuitenkin väsähtää kaikesta riehumisesta ja nuuskimisesta ja niinpä saimme pojat yhteiskuvaan.