Kevättä kohti

Yksi varmoista kevään merkeistä on hiekkaiset lattiat. Kurakelien palattua eivät suojahaalarit, tassupesut tai muutkaan tunnu auttavan. Luonto tulee sisälle asti. Onneksi väliin mahtuu myös kuivempia kausia ja mukavia ulkoiluilmoja. Ja mikä parasta, takapihan kinokset ovat pienentyneet niin, että aita on vihdoin tullut esiin ja toimittaa jälleen alkuperäistä tarkoitustaan, eli estää Chiliä kipittämästä hankea pitkin rajojen ulkopuolelle. Vihdoin pihallakin voi siis temmeltää! Ensimmäiset lelunheittelyt on jo leikitty pihalla.

Yhtenä aurinkoisena kevätpäivänä Toivokin pääsi haistelemaan kevätilmaa. Vaan syksyllä vielä niin rohkeasta ulkoilijasta olikin talven aikana tullut arka sisäkissa. Toivo ei päässyt kuistirappusta pidemmälle, kun jo koti-ikävä iski. Sylissä se tarrautui tiukasti kiinni ja kiipesi korkealle kaulalle asti turvaan. Jatkamme kissojen ulkoiluharjoituksia, kun kevätaurinko seuraavan kerran näyttäytyy. Sillä välin keskitymme pitämään lattiat ja tassut puhtaina.