keskiviikko 31. elokuuta 2011

Haimatulehdus

Pepen terveys otti kovasti takapakkia viime viikonloppuna. Lauantai-iltana Pepe oksensi ja vaikutti hieman mahakipuiselta. Yö olikin jo sitten aika hurja. Pepe oksensi useita kertoja ja ripuloi veristä ripulia. Onneksi Pepe joi kyllä itse, mutta vesikään ei lopulta pysynyt enää sisällä. Yritin juottaa Pepeä ruiskulla, mutta kaikki tuli ylös. Pepe alkoi osoittaa selviä kuivumisen merkkejä ja jaksoi tuskin enää edes kävellä. Lähdimme siis päivystykseen Espoon Eläinsairaalaan.

Siellä Pepe pääsikin onneksi pian hoitoon. Eläinlääkäri otti Pepen päiväksi sisään saamaan suonensisäistä nesteytystä ja erinäisiä kokeita varten. Kokeista sitten selvisikin, että Pepellä oli akuutti haimatulehdus. Illalla haimme kotiin opiaatteja, antibioottia, nesteitä ja vaikka mitä muuta täyteen pumpatun, väsyneen koiran. Pepellä oli kanyyli jalassa seuraavaa päivää varten, jolloin oli tarkoitus mennä saamaan jatkohoitoa. Kanyylin takia Pepelle oli laitettu myös kauluri, mutta koska Pepe ei ollut kiinnostunut kanyylista ja kauluri häiritsi, otimme sen pois. Opiaattilääkitys teki Pepen hieman sekavaksi ja askel petti ajoittain. Yö sujui kuitenkin hyvin ja rauhallisesti.

Maanantaina vein Pepen jälleen päiväksi lääkäriin saamaan lisää nesteitä. Nyt Pepe oli jo selvästi pirteämpi ja sai lähtiessään kovasti kehuja henkilökunnalta. Kipulääketokkura illalla ei ollut enää niin voimakas. Mukaan saatiin kuitenkin kasa erilaisia lääkkeitä ja haimapotilaalle tarkoitettua erikoisruokaa. Tätä erikoisruokaa syödään nyt sitten toistaiseksi, kenties loppuelämä, sillä haimatulehdus uusiutuu helposti. Kaikki ylimääräiset herkut on kielletty.

Tällä hetkellä Pepe voi hyvin ja on jo aivan oma itsensä. Ruokaa annetaan usein, mutta vähän. Pepe-parkaa on nyt koeteltu niin kovasti, että jatkossa aiomme ottaa todella rauhallisesti ja nautiskella elämän pienistä iloista.