Yorkkien pikkujoulut

Vietimme Yorkshirenterrieri ry:n pikkujouluja 1.12. Tuomarinkartanon Vinttikoirakeskuksessa. Paikalle oli saapunut paljon erikokoisia ja -näköisiä yorkkeja omistajineen. Varsinaisia pikkujouluja edelsi yhdistyksen syyskokous.

Pepe juhli pikkujouluja varsin riehakkaasti. Se juoksenteli ympäriinsä tutustuen kaikkiin vuoron perään. Meno oli vauhdikasta ja iloista. Yllätyksekseni Pepe muisti myös kuunnella tohinan keskellä välillä minuakin. Se tuli kutsusta luokseni ja kävi tottelevaisesti maahankin pyytäessäni. Sitten paikalle saapui Pepen uusi ihastus, Ilona. Sen koommin eivät käskyni enää Pepeä tavoittaneet. Loppuillan Pepe seurasi Ilonaa kuin liimattuna. Kotimatkalla takapenkillä lötkötteli kaikesta tohinasta väsynyt yorkki.

Opinnoissa eteenpäin

Pepe on jälleen päässyt opinnoissaan eteenpäin. Olemme nyt suorittaneet Tiltun Koirakoulussa Jatkotottelevaisuus 1 -kurssin. Ensi viikolla pääsemme siis taas aloittamaan uudessa ryhmässä, joka on luonnollisesti Jatkotottelevaisuus 2.

Myös noutokapulan pitäminen alkaa olla Pepestä jo ihan ok juttu. Pepe on tajunnut, että kapula suussa voi vähän liikkuakin, eikä tarvitse vain kyyhöttää alistuneena paikallaan. Muita erityisesti treenattavia juttuja on nyt luoksetulon pysäytys ja kärsivällinen paikallaanmakuu, silloinkin kun poistun näkyvistä. Hienosti Pepe malttaakin jo paikallaan maata varsin pitkiäkin aikoja. Itse olen erittäin tyytyväinen Pepen edistykseen koulussa. Opitun sovellus arkielämään vaatii tosin vielä lisää harjoitusta.

Syyskuulumisia

Syksyn tullen alkoi Pepelläkin taas koulu. Olemme nyt siirtyneet Tiltun Koirakoulussa Jatkotottelevaisuus 1 -ryhmään. Siinä harjoittelemme jo koira vapaana. Jännitin aluksi aika paljon sitä, miten tämä vapaana olo Pepeltä onnistuu, kun paikalla on paljon häiriötekijöitä. Jännitys oli kuitenkin aivan turhaa, sillä Pepe kyllä tajuaa hienosti, että koulussa ei välitetä muista. Oikeastaan ainut ongelma meillä on nuuskiminen. Koulussa on nimittäin niin paljon muita hajuja, että välillä Pepe intoutuu nuuskimaan lattiaa vähän liiaksi. Muuten kaikki on tuntunut sujuvan hyvin. Olemme treenanneet paljon ihan samoja perusjuttuja kuin aiemminkin, nyt vain ilman remmiä. Uutena asiana on ollut muun muassa hyppy. Hyppyjähän tosin opettelimme jo kesällä ihan itsekseen. Pepe näyttää pitävän hyppäämisestä. Muutaman kerran se on intoutunut hypyistä jopa niin paljon, että hyppelee esteen yli, vaikka ei olisi tarkoituskaan!

Lisäksi olemme valmennustunneilla harjoitelleet jo Jatkotottelevaisuus 2 -ryhmää varten. Siinä mukaan tuleekin jo paljon haastavampia asioita. Esteen jälkeen pitäisi osata kääntyä ja pysähtyä odottamaan. Pitäisi myös malttaa odottaa paikallaan maaten, vaikka poistun näkyvistä. Odottaminen sujuukin jo melko hyvin Pepeltä. Isoimpana ja vaikeimpana uutena asiana on kuitenkin nouto. Siinä harjoittelemme vasta noutokapulan pitoa suussa, mikä ei Pepestä ole kovinkaan mukavaa. Nyt se kuitenkin jo tajuaa homman nimen ja kovin alistuneen näköisenä pitää kapulaa.

Koirapuistossa olemme säännöllisesti tavannet muiden yorkkien kanssa. Siellä on mukava juoksennella kavereiden kanssa. Jäämme tosin kovasti kaipaamaan yorkkikaveriamme, joukkuetoveriamme, Rusinaa, joka juoksentelee jo pilvien päällä.

Viime viikolla Pepelle tuli silmätulehdus. Yhtenä aamuna huomasimme silmässä olevan rähmää ja tarkemmin katsottuamme silmä oli aivan punainen. Lääkäristä saimme silmätippoja, jotka tepsivätkin heti. Jo seuraavana päivänä silmä oli entisensä. Kuuri täytyy tietysti silti käyttää loppuun.

Nyt ilmojen viilennyttyä Pepe on joutunut jälleen käyttämään takkia. Uusi sadetakki on jo suunnitteilla. Sitä alan ompelemaan kunhan muilta kiireiltäni kerkeän.

Pepe häiriökoirana

Osallistuimme Pepen kanssa Bichoneiden arkitottelevaisuus treeneihin. Meidät oli kutsuttu mukaan toimimaan häiriökoirakkona. Ideana siis oli, että muuten omassa porukassaan harjoitteleva pumpulipallomassa tottuisi treenaamaan myös erinäköisten koirien läsnäollessa. Vaikka tarkoituksemme oli aiheuttaa hämminkiä bichoneille, sekaisin meni lähinnä vain Pepe itse. Kontaktin saaminen oli vaikeaa, kun nuoren herran päässä vain pyörivät nuo leikkisät pumpulipallot. Nakkipaloillakaan ei paljoa ollut tehoa.

Lopulta Pepe kuitenkin tajusi homman nimen ja alkoi kiinnittää minuunkin jotain huomiota. Luoksetulossa Pepe kesken kaiken kiinnostui autossa odottavasta Oivasta ja jonossa kulkeminen oli pelkkää vetämistä. Hypyt ja luvan odottaminen namin syömiseen onnistuivat sen sijaan hienosti.

Kokemus ennen kaikkea palautti omistajan maan pinnalle hienosti menneen kesän jälkeen. Koulu on alkamassa ja meillä kärsitään edelleen keskittymishäiriöistä.

Ystävyysottelu

20. elokuuta järjestimme yorkkien ja bichon friseiden välisen ystävyysottelun. Bichoneita paikalle saapuikin melkoinen lauma, mutta yorkkeja edustamaan tuli vain neljä koiraa. Onneksi saimme vahvistukseksi joukkueeseemme yhden australianterrierin.

Joukkuekilpailu koostui kolmesta osiosta. Ensimmäisessä osiossa oli selviytymisrata, joka sisälsi estehyppyä, pujottelua ja paikalleen istumisen. Koska joukkueemme oli hieman vajaa, suoritti Pepe radan kahteen kertaan. Ratoja oli kaksi rinnakkain, joten samaan aikaan radalle lähti aina yksi bichon ja yksi yorkki. Ensimmäisenä radan suorittanut, sai joukkueelleen yhden luun. Pepe lähti radalle hieman turhankin innokkaasti. Kontakti omistajaan unohtui nimittäin täysin. Tästä saimme hiukan noottia ratamestari Mariannalta. Yhtä kaikki, päihitimme kilpakumppanimme kummallakin omalla vuorollamme.

Seuraava osio oli nakkirata. Periaate oli sama, kuin ensimmäisessäkin osiossa. Tällä kertaa rata koostui neljästä lautasesta, joiden päällä oli nakinpalanen. Ensimmäisenä nakit syönyt ja maaliin saapunut koira voitti jälleen joukkueelleen luun. Pepe kunnostautui tässäkin osiossa hienosti ja voitimme taas molemmilla omilla vuoroillamme vastassa olleet bichonit.
Kolmannessa osiossa kukin koira kävi vuorollaan haistelemassa kolmea purkkia. Yksi purkeista sisälsi nakkeja, muut leipää. Omistajan tehtäväksi jäi päätellä koiran käytöksestä, mikä rasioista oli nakkirasia. Pepe nuuhki jokaista rasiaa, oikeaa kenties hieman enemmän kuin muita, mutta minä valitsin silti väärän. Tästä jäi siis luu saamatta. Sen sijaan joukkueemme muut jäsenet arvasivat oikein, jopa Jani, joka yllättäen joutui täydentämään joukkuetta tässä osiossa Katin Jimi-koiralla.

Ottelu päättyi yorkkien selkeään voittoon luin 13-8. Tämä lämmitti mieltä, vaikka hauskaa olisi ollut ilman voittoakin. Palkinnoksi saimme purulelukengät ja keräämämme luut.

Varsinaisen ottelun jälkeen oli vielä yksilökilpailu. Siinä koira piti saada istumaan mahdollisimman nopeasti kun huudettiin "stop". Viimeisenä istunut koira putosi aina pelistä muiden saadessa jatkaa. Kisa jäi meiltä Pepen kanssa lyhyeen. En nimittäin kuullut huutoa ja putosimme pois jo alkumetreillä. No, pitihän niiden bichoneiden antaa jotain voittaa...

Jälkipelit mentiin puimaan läheiseen koirapuistoon. Pepe juoksenteli siellä innoissaan tervehtimässä kaikkia yorkkeja, bichoneita ja omistajia vuoronperään. Väsyneinä ja onnellisina voittajina palasimme kotiin nukkumaan.

Kesäkuulumisia

Pepe on viettänyt kesäänsä ahkerasti mökkeillen. Aurinkoisina päivinä se on loikoillut mukavasti varjossa, mutta illan viiletessä se on saanut purkaa energiaansa hakemalla sille heitettyjä leluja. Tätä leikkiä se jaksaakin melkoisen kauan.

Pepe on myös saanut kokeilla makkarajälkeä. Se yllättikin tässä omistajansa täysin hoksaamalla heti mistä on kyse ja löytämällä makkaranpalan jäljenpäästä helposti. Seuraavasta jäljestä täytyykin tehdä hieman haastavampi.

Muita mökkiharrastuksia on ollut esteiden yli hyppiminen ja vapaanaoloharjoitukset. Kiltistihän Pepe vapaanakin seurailee, mutta turvallisuussyistä se on pääsääntöisesti ulkona pitkässä narussa. Esteet taas ovat olleet itse kyhäilemiäni virityksiä agilityä silmällä pitäen. Niiden suorittaminen sujuu jo varsin mallikkaasti. Nyt on putkikin hommattuna, joten saamme pian jo pienen radan harjoiteltavaksemme.

Mainos ystävyysottelusta

Leikkimielinen ystävyysottelu Bichon Frisét vs. Yorkshirenterrierit
- vietetään mukava ilta hyvässä seurassa

Yorkshirenterrieri- ja bichon frisé – harrastajat järjestävät maanantaina 20.8. klo 18.30 rotujen välisen leikkimielisen ystävyysottelun. Paikkana on Munkkiniemen Koneen kenttä. Isot viheralueet löytyvät Munkkiniemen puistotien päästä. Tarkoituksena on pitää yhdessä koirien kanssa hauskaa ja tutustua uusiin ihmisiin ja koiriin.

Kumpaakin rotua edustamaan tarvitaan kuusi koiraa. Yorkkijoukkuetta kerää kasaan Noora ja bichonjoukkuetta Marianna. Ilmoittaudu sähköpostilla mukaan edustamaan omaa rotuasi 5.8. mennessä! Kysy meiltä myös rohkeasti lisätietoa!

noora.veijalainen(at)helsinki.fi
mariannathil(at)hotmail.com

Osallistuminen ystävyysotteluun ei vaadi koiralta eikä ohjaajalta mitään erityistaitoja. Ainoa vaatimus ystävyysottelua varten ovat huumorintaju ja leikkimielisyys! Kaikki ovat tervetulleita kokoon ja ulkonäköön katsomatta! Tule kannustamaan omaa rotuasi, vaikket itse kisaan osallistuisikaan!

Yorkki kuukauden rotuna

Fifit Boutiquessa kirjoittamani juttu yorkeista aloittaa kuukauden rotu -palstan. Kannattaa käydä lukemassa, jos haluaa saada perustietoa yorkeista. Fifit Boutiquen kuukauden rotuun pääset tästä linkistä.

Koirakoulukuulumisia

Tammikuussa vaihdoimme Pepen kanssa Tiltun Koirakoulussa starttiryhmästä alkeistottelevaisuusryhmään. Siellä ollaan nyt treenattu kevätkausi ja opittu huimasti lisää perustottelevaisuutta. Olemme harjoitelleet lähinnä luoksetuloa sivulle, seuraamista, ohituksia ja ihan vain paikallaan oloa. Nämä kaikki sujuvatkin Pepeltä jo aika hienosti. Malttia on tullut ihan huikeasti lisää, vaikka vieläkin välillä uteliaisuus ja ylisosiaalisuus saavat Pepestä vallan. Hassua, että koirakoulu on Pepelle sellainen paikka, jossa se yleensä ymmärtää, että nyt harjoitellaan eikä välitetä muista. Lenkeillä kotikulmilla samat säännöt eivät jostain syystä päde, vaikka yritämmekin ihan samoja asioita harjoitella. Kaikenkaikkiaan liikkeet ja erilaisten käskyjen noudattaminen sujuvat kyllä hienosti, keskittyminen vain välillä herpantuu, kun vastaan tulee jotain mielenkiintoista. Kesän ajaksi jäämme koirakoulusta lomalle ja treenailemme ihan vain itseksemme, mutta syksyllä palaamme takaisin opintojen pariin.

Lisää riehumista

Tässä hieman tuoreempaa videokuvaa Pepestä riehumassa. Meno ei siis ole muuttunut vuodessa miksikään.

Wappurieha

Sunnuntaina 29.4. vietimme yorkshirenterriereiden wappuriehaa Tapiolan koirapuistossa. Olemmekin Pepen kanssa käyneet koko talven ahkerasti jokatoinen viikko koirapuistossa tapaamassa muita yorkkeja. Ensimmäisten kertojen aikana syntyneet pienet riidat Pepen ja muiden poikakoirien välillä ovat nyt jääneet kokonaan unholaan. Pepe on löytänyt oman paikkansa laumassa ja vaikka meno välillä onkin aika hurjaa, on se silti sopuisaa.

Yorkkien wappuriehassa pidimme kaksijalkaisille nyyttärit ja koirat saivat leikkiä vapaasti keskenään. Paikalla oli myös tarvikemyyntiä, jonka järjesti Sanna ja Fifit Boutique. Sannaa on myös kiittäminen oheisista kuvista.
Wappuriehaan oli myös järjestetty ohjelmaa ja tietysti olimme innokkaita osallistumaan Pepen kanssa. Vuorossa oli nakkiralli, jossa koirien oli mahdollisimman nopeasti syötävä nakinpalaset radan varrelta ja päästävä maaliin. Yllä olevassa kuvassa odotamme lähtöviivalla.
Saimme hyvän vauhdin päälle jo heti lähdössä ja taisimme johtaa koko kisan ajan. Tässä käännymme merkkiviivalla ja lähdemme jo loppukiriin kohti maaliviivaa.

Voittajien on helppo hymyillä! Ylpeä emäntä poseeraa voitokkaan koiransa kanssa. Palkinnoksi saimme kolme pientä sinistä rusettia. Rusetit olisi tarkoitus laittaa yorkin otsatukkaan, mutta luulenpa ompelevani ne johonkin Pepen pukuun, tai sitten kiinnitän kaulapantaan, sillä näin hurjassa menossa eivät pompulat pysy päässä ja siksi on parasta pitää tukka lyhyenä. Tästä se meidän kilpailu-uramme alkaa!

Punkkiriesa alkanut

Eilen löytyi Pepestä kevään ensimmäinen punkki. Ja toinen. Ja kolmas. Ja neljäs... Tänään löytyi aamulla taas yksi lisää. Todella kiusallista! Mummo haki apteekista jo niskaan valeltavan punkkiliuoksen, jonka käytön aloitamme luultavasti piakkoin. Aamuruokaan lisäsin Pepelle vähän valkosipulia, jonka olen kuullut karkottavan punkkeja. Niinpä olemmekin tänään saaneet valkosipulintuoksuisia suukkoja Pepeltä. Hienosti se on kuitenkin kestänyt punkkien irrotuksen, vaikka vähän onkin nipistänyt. Eipä tätä punkitonta kautta kauaa kestänytkään. Viime vuoden viimeinen punkki irrotettiin Pepestä joulunalusviikolla...

Aivoriihi

Kahtena viime lauantaina kävimme koirakoulu Pienen koiruuden järjestämällä aivoriihi -kurssilla. Kurssilla neuvottiin erilaisia tapoja aktivoida koiraa ja tarjota sille aivojumppaa. Aivojumppa onkin koiralle erittäin tärkeää, ettei se tylsistyisi. Hyviä aktivointimuotoja koiralle ovat erilaiset tasapainoharjoitukset (agility), temppujen opettelu, nuuskimisleikit ja ongelmanratkaisutehtävät. Temppuja olemmekin kotona harjoitelleet jo ennestään paljon, mutta lisää vinkkejä saimme kurssilta. Namin etsintääkin nuuskimalla olemme leikkineet, mutta kurssilta saimme ohjeet myös jäljen tekemiseen. Lisäksi saimme helposti toteutettavia ideoita ongelmanratkaisutehtäviin, esimerkiksi namin piilotus taitetun pyyhkeen sisälle, jolloin koiran pitää keksiä, miten saada nami.

Pepe käyttäytyi kurssilla todella hienosti ja totteli hyvin. Se ei välittänyt muista koirista enää läheskään niin paljon kuin vielä muutama kuukausi sitten lujaa luokse -kurssilla. Nätisti se istui vierelläni katsoen ja odottaen, mitä seuraavaksi tehdään. Pepestä on nyt tainnut kehittyä iso ja tottelevainen poika!

Pepe riehumassa

Tässä Pepe pienenä (n.5kk) riehumassa. Samanlaista on meno nykyisinkin...

Herkullinen ydinluu

Viime lauantaina Pepe sai ensimmäistä kertaa aidon ydinluun kaluttavakseen. Aluksi se vain nuoleskeli sitä ja asettui lähistölle lepäilemään, mutta heti kun joku lähestyi luuta, se syöksähti uuden herkullisen aarteensa luokse ja murisi "uhkaavasti". Hämmästyin kovasti sitä, kuinka kiivaasti Pepe oli valmis puolustamaan herkkuaan. Se jäykistyi aivan paikoilleen ja murisi näyttäen hampaitaan. Pari kertaa se jopa haukahti. Päätin, että nyt on rakennettava hieman lisää luottamusta välillemme. Niinpä asettelin luun päälle, herkullisten jänteiden väliin, vähän väliä pieniä namipaloja. Kuljeskelin myös luun ohi useita kertoja ja näytin näin Pepelle, etten suinkaan ollut aikeissa viedä sen uutta herkkua. Vähitellen Pepe rauhoittuikin ja alkoi tosissaan kaluta luutaan. Yöksi luu piti silti ottaa pois, että saisimme kaikki rauhassa nukuttua. Pepen ei tarvitsisi vahtia sitä koko aikaa ja minä saisin nukkua pelkäämättä, että löydän ällöttävän ydinluun aamulla vierestäni tyynyltä. Seuraavana päivänä Pepe sai jatkaa uuden herkkunsa järsimistä ja muutamaa murahdusta lukuunottamatta se antoi hienosti minunkin lähestyä luuta. Vain kerran se yritti kiikuttaa luun sänkyyn järsittäväksi, muuten se pysyi melko hienosti pyyhkeen päällä. Näitä herkkuja ostetaan varmasti vielä lisää!

Pepe opintopiirissä

Viime viikot olen ollut todella kiireinen opintojeni vuoksi. Monenlaiset esseet ja oppimistehtävät ovat vieneet kaiken vapaa-aikani. Hommaa on riittänyt jopa niin paljon, että Pepekin on joutunut vallan kiireisen opiskelijaelämän pyörteisiin. Järjestimme nimittäin koulukavereideni Sannan ja Mariannan kanssa opintopiirin, johon Pepekin osallistui. Kokoonnuimme Mariannalla selvittämään koulun moraalielämää ja Pepehän otettiin tietysti mukaan tapaamaan bichon poikia. Meidän todellisten opiskelijoiden ahkeroidessa, Pepe vaihtoi kuulumisia Maunon ja Oivan kanssa. Pojat leikkivät todella nätisti, eikä Niilonkaan kanssa pahempia riitoja päässyt syntymään. Tällä kertaa Pepe tajusi kohdella talon isäntää tarpeeksi kunnioittavasti. Välillä koirat lepäilivät hetken, kunnes Pepe päätti lähteä tökkimään kavereita takaisin leikkiin. Mukavin leikkikaveri oli taaskin tietysti Mauno. Ja ihan oikeasti, me kaksijalkaiset saimme todellakin rauhassa opiskeltua!

Eläinlääkärissä

Maanantaina Pepe kävi eläinlääkärissä uusimassa rokotukset. Tässäkin tilanteessa Pepe oli aivan yhtä innokas kuin aina muulloinkin. Pistoksia ei ehtinyt edes huomata, kun mukava lääkäri laittoi eteen hieman namia. Painoa oli kertynyt 5,3 kiloa. Seuraavan kerran menemme lääkäriin toivottavasti vasta vuoden kuluttua.

Pepe 1v!

Viime keskiviikkona Pepe täytti yhden vuoden. Syntymäpäiväsankariamme onkin juhlittu usena päivänä. Jo edellisenä viikonloppuna Pepe vieraili vanhempieni luona, jossa se heti tultuaan osasi napata sohvapöydältä isin sille lahjaksi ostaman lelun.

Keskiviikkona Pepe piti koko päivän kestäneen syntymäpäivävastaanoton. Heti aamusta vieraili veljeni Jouni ja Pepe sai jälleen riemukkaan riehumiskohtauksen. Jounille oli Pepe esitellyt mielellään vilkutustaitoaan. Myöhemmin päivällä tulin minä ja sitten serkkuni Camilla. Camilla oli ostanut Pepelle mukavan, pehmeän, huopasuikaleista tehdyn pallon. Aluksi Pepe heittelikin palloa ilmaan innoissaan, mutta repi sen lopulta pitkiksi huopasuikaleiksi. Vaan eipä se haitannut. Suikaleillakin oli kiva leikkiä. Illalla tuli käymään vielä äiti ja lopulta Janikin. Vieraille tarjottiin piirakkaa ja kakkua. Loppuiltaa Pepe vietti Janin kanssa luonani hirvennahkapalaa järsien.

Torstaina vieraiksi oli kutsuttu Mariannan bichon pojat. Niilo oli jätetty kotiin, mutta Oiva ja Mauno saapuivat ihanan puruluita sisältäneen paketin kanssa. Alkuriehumisten jälkeen me ihmiset pääsimme kakun ja piirakan kimppuun. Pepe antoi vieraidensa leikkiä leluillaan ja pureskella luitaan. Se oli taas sekaisin innosta saadessaan koirakavereita seurakseen. Ylikierroksilla käydessään Pepe läähätti jatkuvasti kieli pitkällä. Pideltävänä se ei olisi millään suostunut olla, vaan yritti vihaisena riuhtoa itsensä vapaaksi, takaisin kaveridensa luokse.
Vieraanvaraisena isäntänä Pepe antoi reippaiden vieraidensa syödä omankin annoksensa. Tarjolla olikin herkullisia, mummon varta vasten koirille tekemiä, pieniä lihapullia.
Vieraista kiinnostavin oli jälleen Mauno, jonka perässä Pepe jatkuvasti kulki kieli lerpallaan. Kuvassa Pepe kurkottaa sylissäni olevaa Maunoa. Istu-käskystä kieli lipaisee jo automaattisesti huulia. Tällä kertaa palkintona oli kuitenkin jotain herkkujakin parempaa, Mauno laskettiin alas!

Lujaa luokse!

Osallistuimme Pepen kanssa lujaa luokse -kurssille, jonka järjesti koirakoulu Pieni koiruus. Kurssille meidät houkutteli Marianna, joka itse osallistui samalle kurssille Oivan kanssa. Kurssi pidettiin kolmena lauantai-iltana Petikossa, hevosmaneesissa. Meitä oli yhteensä viisi koirakkoa treenaamassa luoksetuloa.

Lähdimme kurssille hakemaan vinkkejä varmempaan luoksetuloon ja treenaamaan muiden koirien läsnäollessa. Kurssin alussa vaihdoimme luoksetulokäskyn, "tänne", sanaan "tule". Ideana on, että tätä uutta käskyä käytetään aluksi vain silloin, kun voin olla varma, että Pepe tulee luokseni. Vähitellen tilanteisiin lisätään haastetta. Näin Pepen tulisi oppia, että "tule"-käskyn kuultuaan, sillä ei ole muita vaihtoehtoja kuin tulla luokseni. Luoksetulo täytyy tietysti palkita runsain kehuin ja herkuin tai leikillä, siitä ei koskaan saisi seurata mitään ikävää. Tätä siis harjoittelemme nyt kotioloissa pikkuhiljaa.

Kurssilla harjoittelimme luoksetuloa ensin muutaman askeleen itse peruuttamalla ja kutsumalla koiraa. Sitten jokainen sai vuorollaan jättää koiransa pitkään liinaan opettajalle ja kutsua koiraa kauempaa. Muut koirakot muodostivat ympärille kujan. Vähitellen kujaa kavennettiin. Harjoittelimme myös koiran luoksetuloa siten, että omistajan edessä oli estepuomi, jonka yli koira joutui hyppäämään päästäkseen omistajan luokse. Vimeisellä kerralla kävimme myös kokeilemassa luoksetuloa ulkona, umpihangessa.

Pepe pärjäsi mielestäni kurssilla hienosti. Tietysti sitä taas kiinnosti hirmuisesti toiset koirat, etenkin Oiva, mutta lopulta se aina tajusi, että nyt emme mene muiden luo. Pepe onnistui syömään maneesin pohjasta turvetta ja hevosen lantaa, ylöshän ne tulivat samantien ja illalla vielä kotonakin. Paksu vaatekerta etenkin kahdella viimeisellä kerralla haittasi myös hiukan. Aivan täydellisiä suorituksemme eivät olleet, mutta kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen. Itse innostuin eniten estehypystä. Ehkä kokeilemme joskus agilityäkin... Lujaa luokse Pepe tulee edelleen vain silloin, kun sitä sattuu huvittamaan. Jatkamme harjoituksia kuitenkin toiveikkaina kotona. Kurssi täytti odotukseni. Saimme muutamia uusia vinkkejä ja harjoitusta muiden koirakkojen läsnäollessa.

Talven muotia

Tänä talvena Pepe on ulkoillut muodikkaana itse tekemissäni vaatteissa. Etenkin tuulelta ja sateelta suojaava viitta on ollut ahkerassa käytössä. Se on helppo pukea ja siinä on hienot tähden ja kuun muotoiset heijastimetkin. Viitta on muuten valmistettu vanhasta sateenvarjosta. Kaksi villatakkiakin olen ehtinyt Pepelle kutoa. Niitä on hyvä pitää näin kovemmilla pakkasilla vaikka haalarin allakin. Pepe ei pukemisesta juurikaan tykkää, mutta alistuu siihen kiltisti. Vaatteita on kuitenkin pakko pitää näin talvisin, sillä yorkeilla ei ole lämmittävää pohjavillaa. Kunhan aikaa taas löytyy valmistan vaatteita lisää, nämä harjoituskappaleet riittäkööt siksi aikaa.

Macho, macho man...

Viime viikolla kyläilimme Mariannalla. Pepe sai jälleen leikkiä Niilon, Oivan ja Maunon kanssa. Ensin kaikki pojat saivat tutustua Pepeen vuorollaan Mariannan aidatulla pihalla vapaana. Laumanjohtaja Niilo sai tutustumisvuoron ensimmäisenä. Aluksi Pepe kellahtikin alistuvasti selälleen ja esitti kohteliasta vierasta. Sisälle päästyään se kuitenkin unohti käytöstavat. Talon isäntää ei kunnioitettu enää lainkaan. Pepe aiheuttikin machoilullaan pari kunnon rähinää, kun Niilo hermostui kukkoilevaan vieraaseensa. Toivotaan, että kyse on vain murrosiän uhoilusta... Maunoa kohtaan Pepe käyttäytyi suorastaan omistavasti. Se olikin mieluisin leikkikaveri ja Oiva raukka joutui kerjäämään omaa osuuttaan huomiosta haukkuen.

Joulun ja Uuden Vuoden kuulumisia

Pepen joulu meni mukavasti. Lahjoja tuli paljon, mutta oikeastaan kaikki lahjat Pepe sai tavalla tai toisella rikottua. Vaan eipä ole leikeissä haitannut, vaikka lelut eivät enää vingukaan. Meidän muiden mielestä näin on ehkä parempikin. Yhdestä paketista löytyi herkullinen mahamakkara. Se hävisi hetkessä ahnaaseen pikku suuhun. Kinkkuakin sai Pepe hiukan maistella, ja se vasta herkkua olikin.

Vuodenvaihde sujui ongelmitta. Aamupäivällä kävimme koirapuistossa purkamassa energiaa ja tapaamassa muita yorkkeja. Pepe vietti aattoillan äitini kanssa mummon asunnolla, koska itse juhlin vuoden vaihtumista HIM:in keikalla ja mummo oli Kuopiossa. Isi kävi myös leikkimässä Pepen kanssa illalla. Pepe ei raketteja onneksi pelännyt pahemmin, vähän vain ihmetteli ja tuhahteli niille.

Natskun kanssa niityllä

Pepe ja Natsku Kaskiniityllä. Pepe tykkää Natskusta ihan mahdottomasti, vaikkei siitä leikkiseuraa Pepelle olekaan. Pepe on jo aika hyvin tajunnut, että kun tulee käskystä luokseni, tuodaan Natsku pian viereen ja sitten saa taas haistella. Myös palkkion, eli Natskun, odottaminen on alkanut sujua, eikä Pepe enää vedä Natskun luo, vaan odottaa melko nätisti paikallaan.

Mauno kylässä

Joulunalusviikolla Marianna toi tuoreimman perheenjäsenensä, pikkuisen Mauno-hauvan, meille kyläilemään. Pepellä oli kivaa, kun sai lähes samankokoista leikkiseuraa. Pojat juoksivatkin ympäri asuntoani saaden kaikki matot rullalle. Sitten Mauno tutki asuntoni jokaisen kolon ja Pepe seurasi tutkimusta vieressä kieli lerpallaan. Pikkuinen Mauno taisi kuitenkin väsähtää kaikesta riehumisesta ja nuuskimisesta ja niinpä saimme pojat yhteiskuvaan.