Pepen ja Chilin lauma on kasvanut kahdella uudella jäsenellä. Toivo- ja Syltti-kissat muuttivat meille koulujen alkaessa. Ajatus kissan hankinnasta oli kypsynyt mielissämme jo pitkään, mutta silti päätös mirrin, saati sitten kahden, ottamisesta tapahtui yllättäen.
Heinäkuun viimeisinä päivinä olimme viettämässä lomaa jälleen mökillä. Kesäisellä autoajelulla eksyimme Hartolan seudun eläinsuojeluyhdistyksen kirpputorille. Kirpputorin yhteydessä toimi myös löytöeläintalo, jossa saimme esittelykierroksen. Edellisenä päivänä talolle oli tuotu arviolta neljän viikon ikäinen sairas kissanpentu. Tälle avuttomalle pienelle raukalle menetimme sitten sydämemme. Pentu oli polttanut polkuanturansa, peppu oli aivan tulehtunut ja maha pulleana madoista ja, kuten myöhemmin selvisi, myös liian aikaisin annetusta nappularuoasta. Turkista löytyi myös väiveitä. Toivolantien varrelta löydetty surkimus sai nimekseen Toivo.
Toivoa hoidettiin löytöeläintalolla ja myöhemmin myös kotihoidossa. Pieni pentu tervehtyi ja kasvoi. Toivo sai seurakseen myös liudan muita orpopentuja. Kävimme mökkireissuilla Toivoa katsomassa ja odotimme innolla sen kotiutumista. Välissä Toivo ehti olla hieman mahataudissakin ja satuin olemaan paikalla, kun lääkäri nesteytti ja lääkitsi sen. Lääkärireissulle Toivon seuraksi oli otettu mukaan myös toinen samanikäinen pentu, Sylvester. Tietysti myös tämä pentu oli aivan valloittava. Kävimme katsomassa Toivoa myös sijaiskodissaan, jossa kissahuoneessa riittikin vilskettä. Sylvester pisti silmäämme myös siellä. Se oli ihmisläheinen ja innokkain kehräämään.
Ja koulunalusviikonloppuna kävimme vielä kerran mökillä katsomassa Toivoa. Mahdollisuus kotihoitoon loppui samana päivänä ja kaikki orvot kissanpennut palasivat jälleen löytöeläintalolle. Meille sitten ehdotettiin, että ottaisimme Toivon mukaan jo silloin, sillä luonamme se saisi enemmän huomiota ja hoivaa kuin vapaaehtoisten pyörittämällä täydellä löytöeläintalolla. Emosta vierotaminenkaan ei ollut esteenä aikaiselle luovutukselle, sillä kyseessä oli orpopentu. Sen sijaan ottosisarusten seura oli Toivolle vielä tärkeää. Niinpä pienen suostuttelun jälkeen päätimme ottaa kaksi pentua. Vaikka Janiahan ei suostutella tarvinnut. Oli helppo valita kuka pennuista lähtisi Toivolle kaveriksi kotiimme. Sylvester tietysti!
Niin sitten aloittelimme uudenlaisen arjen kissojen ja koirien kanssa. Chili haukkui katit ensitöikseen, mutta Pepelle riitti, että sai haistella uudet tulokkaat. Yhteiselo sujuu sopuisasti kissojen telmiessä lähinnä keskenään ja jättäen koirat rauhaan. Chilillä on kyllä vielä hieman sulattelemista uusissa riehakkaissa paikanvaltaajissa.
Pian kotiin palattuamme tutkiskelin kissoja hieman tarkemmin. Kävi ilmi, että Sylvester olikin tyttö! Pienellä pennulla sukupuolta voi olla vaikea tunnistaa aluksi ja erehdyksiä sattuukin varsin usein. Sylvester-nimi vaihtuikin sitten Sylviaksi. Mutta koska Syltti on kutsumanimenä ollut koko ajan käytössä ja istuu suuhun paremmin, lukee papereissa lopulta siis Syltti nimenä.
Päivitän jatkossa lisää Toivon ja Syltin kuulumisia.
