28.2. kävimme Curryn kanssa Show Hau Centerin järjestämässä petotestissä. Ideana oli testata oman koiran reaktiota pedon kohdatessa. Valittavina petoina oli karhu, susi ja ilves, joista valitsimme karhun. Testikarhu oli pyörien päällä oleva koneella kauko-ohjattava pieni karhu. Myös Curryn isosisko Nala lähti testattavaksi.
Curry kytkettiin pitkään liinaan ja alussa testaaja antoi ohjeet ja kyseli hieman Curryn luonteesta. Sitten lähdimme lyhyellä hihnalla kulkemaan testialueelle ja matkalla Curryn piti haistaa oikeaa karhun hajua, jota oli paikalle tuotu.
Heti kun karhu tuli näköesteen takaa esille, tuli minun pysähtyä ja olla muuten reagoimatta tilanteeseen. Curry lähti rohkeasti pitkällä liinalla karhua haukkumaan jääden kuitenkin turvallisen välimatkan päähän. Kun karhu ei Curryn haukkuun kuitenkaan reagoinut, vaan tuijotti vain takaisin, päätti Curry fiksuna poikana itse väistää ja pötkiä pakoon turvallisempaan paikkaan. Curry tuli jalkojeni juureen ja haukkui karhua jonkun aikaa siitä. Mutta kun emäntä kerran seisoi vain paikallaan, bongasi Curry kentän laidalla kuvaamassa olleen isännän ja päätti suunnata sinne.
Lopussa testaaja Asko Sorvo antoi meille niin kirjallisen kuin suullisen palautteen. Hän kehui Curryn olevan rohkea, kun aloitti haukun, mutta fiksu väistäessään huomattuaan ettei karhu reagoinut sen haukkuun toivotulla tavalla. Koska minusta ei ollut tilanteessa apua, päätti Curry suunnata sinne, mistä löytäisi turvaa, eli isännän luo. Myös koiran palautuminen tilanteesta katsottiin tärkeäksi, eikä Curry palautekeskustelun aikana tuntunut muistelevan karhun kohtaamista enää lainkaan. Nyt kun Curry on kerran päässyt karhun kohtaamaan, pitäisi sen osata arvata tuleva, jos joskus karhun kohtaisimme. Luultavasti se ei edes yrittäisi enää haukkua, vaan suuntaisi kotiin isännän luo ja jättäisi minut karhun ruoaksi!
Kaiken kaikkiaan Curry toimi lopulta ihan toivomallani tavalla. Mikään vellihousu se ei ollut, kuten osasin arvatakin, mutta kyllähän alle 4kg koiran tulee tajuta isompiaan väistääkin, jos oma haukku ei karkotukseen kerran toimi.
Isosisko Nala käyttäytyi hyvin samalla tavalla. Nala tosin jaksoi haukkua karhua pidempään eikä se löytänyt vastaavaa turvahenkilöä kentän laidalta, jonka luokse olisi paennut. Yhtä kaikki, lopulta myös kasvattaja Marie tuli karhun syömäksi. Mutta kumpikin sisaruksista käyttäytyi ihan niin kun yorkshirenterrierin kuuluukin, rohkeasti, mutta viisaasti!
