Syltti -Parasta pöytäseuraa!

Syltti pitää usein omaa etäisyyttään. Se ei kovin usein tule sänkyyn, vaikka joka yö nukkuukin sängyn vierellä omassa pedissään. Se ei tule syliin, vaikka antaakin käsitellä itseään miten päin vain. Syltti ei tule hakemaan paijauksia ja puskemaan jonkun tullessa kotiin. Mutta pöytäseuraa siitä saa! Syltti on nimittäin ottanut tavakseen kelliä pöydällä silloin kun ruokailemme. Eipä ole nykyisin ateriaa, jonka joutuisi nauttimaan ilman Sylttiä. Kovasti se kieriskelee ja pitää silloin silityksistä. Välillä ihan riesaksi asti. Mikäli pöydän ääressä yrittää lukea lehtiä, on sivuja vaikea käännellä, kun seuraneiti kellii lehden päällä. Rauhalliset aamiaiset ja iltapalat ovat erityisesti Syltin aikaa. Tietysti tyhjät lautaset pitää sitten tarkistaa, ettei niihin ole unohtunut herkkupaloja.

Pepe 12v!

Pepe täytti 12 vuotta 7.2. Syntymäpäivänä poika joutuikin lääkäriin rokotuksiin. Samalla tarkistettiin, että silmissä on kaikki ok. Ja olihan niissä kaikki onneksi kunnossa. Lääkäri kehui, että leikkauksesta ei olisi paremmin voinut toipua. Palkinnoksi reippaasta lääkärikäynnistä ja syntymäpäivälahjaksi ostettiin lääkäriasemalta vielä uusi lelu.

Pepen kanssa on alkuvuodesta käyty myös cushingin takia lääkärissä. Tarkoitus oli kontrolloida lääkityksen määrän olevan kunnossa. Uusi lääkäri perehtyikin asiaan ja Pepen kaikkiin vanhoihin laboratoriotuloksiin huolella. Hän ehdotti, että kortisoliarvoja kontrolloitaisiin virtsanäytteestä, joka on uudempi tapa tutkia cushingia. Virtsakoe näytti arvojen kuitenkin olevan normaalit. Vanhoista laboratoriotutkimuksista näkyi, etteivät kortisoliarvot koskaan olleet olleet Pepellä kovin koholla. Pepellä ei myöskään ole mitään cushingille tyypillisiä oireita. Niinpä päätettiin lääkitys jättää pois ja kontrolloida reilun kuukauden päästä uudestaan virtsanäytteestä kortisoli. Kaikki näytti jälleen olevan kunnossa, ilman lääkitystäkin. Nyt näyttäisi siltä, että cushing-diagnoosi on aikoinaan ollut väärä. Jäämme seurailemaan tilannetta. Ainakin poika on virkeä ja leikkisä ja voi hyvin!

Nita kylässä

Lähistöllämme asuu suloinen Nita-tyttö, jonka kanssa silloin tällöin treffaamme. Tutustuin Nitan omistajaan jo silloin, kun hän vasta haaveili yorkista ja ihasteli omiani. Kun hän sitten vihdoin hankki Nitan, olemme välillä vierailleet toistemme luona ja koirat ovat saaneet kokoistaan leikkiseuraa. Chili on ollut tyttöön erityisen ihastunut ja hurmausyritykset ovat menneet välillä jopa häiritseviksi. Pepehän nyt ei juurikaan välitä saatuaan kerran nuuskaista. Siitä on mukavinta tutustua ihmisiin. Curryn kanssa leikit sujuvat parhaiten, vaikka jopa Curryn on välillä vaikea käsittää, miten joku jaksaa olla jatkuvasti leikkimässä. Nita on tutustunut kissoihinkin. Kissathan meillä ottavat vierailijat aika lungisti. Viimeksikin Toivo tuli lempipakalleen nojatuolille lötköttämään ja Nita uskalsi varovasti sitä haistella. Sylttikin päätti hetken piiloteltuaan tulla omalle paikalleen kiipeilypuun ylätasolle kauneusunilleen. Välillä taas yksi hauvoista on päässyt Nitan luo kanssani kyläilemään, useimmiten Curry. Mielenkiintoisinta onkin silloin tutkia kaikki Nitan lelut. Kuvaan, jossa kaikki pysyisivät paikoillaan on näitä lähes mahdoton saada, mutta sehän kertoo vain siitä, että kivaa on ollut.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Iloa arkeen

Kun arki rullaa marraskuisen harmaana, tuli hieman hassuteltua Toivon kustannuksella. Kattiparka sai päähänsä pienen omenapiiraan foliokuoren hatuksi. Kyllä meillä oli hauskaa, vaikka naurunkohde itse otti tilanteen herrasmiesmäisen rauhallisesti. Vaan iloahan nämä epelit tuovat arkeen ihan ilman kummempia rekvisiittojakin. Kun raskaan työpäivän jälkeen eteiseen punkee vastaan häntäänsä heiluttavia tai puskevia ilopillereitä, saa se väkisinkin paremmalle mielelle. Ja kun nukkumaan käydessä koira tuhisee saman peiton alla ja kissa kehrää rinnan päällä, tuntuu, että asiat voisivat olla huonomminkin.

Chili 9v!

Pikkuinen Chili täytti lokakuun alussa jo yhdeksän vuotta. Lähdimme syntymäpäivänä Chilin kanssa läheiseen eläinkauppaan valitsemaan lahjaa. Se ei ollutkaan ihan helppoa. Lelujen perään Chili ei niin paljon ole, ne kun viedään siltä aina. Sitäpaitsi yhden lelun hän sai lahjaksi jo mummolta. Herkkuja on kotona muutenkin aika paljon, pitäähän treeninameja löytyä vähän joka taskusta. Lopulta päädyimme uuteen pehmoiseen petiin. Se ei tosin vielä ole savuttanut kovin suurta suosiota, sillä kaavoihin kangistuneet lemmikit suosivat vanhoja hyväksi havaittuja. Täytynee miettiä uuden pedin sijoittamista suotuisampaan paikkaan, eikä vanhan vierelle.

Chili sai valitettavasti taannoisella viikolla ilmeisesti jonkun sitkeän vatsapöpön. Yksi lääkärireissu ei riittänyt, vaan jouduimme viemään Chilin sunnuntaina päivystykseen nesteytykseen. Nyt aletaan olla jo voiton puolella ja ruoka maistuu jälleen. Aika rautainen vatsa Chilillä onkin ollut, sillä yhden käden sormilla on laskettavissa ne kerrat, kun vatsa on mennyt sekaisin koko yhdeksänvuotisen elämän aikana. Tulipahan kuitenkin otettua Chilistä laajimmat mahdolliset verikokeet. Ne olivat oikein kampanjatarjouksena seniorikoirille. Siis seniori! Eihän Chili vielä mikään seniori ole, vaan 9-vuotias pentu! Onneksi kaikki veriarvot olivat mallillaan.

Syksy

Syksy kiireineen on taas täällä. Illat alkavat olla pimeitä ja pian pitää jo laittaa huomiovalot remmeihin, jotta pienet lenkkeilijät näkyvät. Kotipihalle asennettiin tänään uudet ulkovalot. Näkeepähän sitten pimeälläkin käydä vielä iltapissillä. Viimepäivät on onneksi ollut kuivaa ja poutaista, välillä jopa aurinkoista, mutta pian alkavat taas sateet ja kurakelit. Vielä on muistettava siis nauttia jokaisesta viimeisestä auringonsäteestä ja lenkeistä ilman sadetakkia.