Toivo ja Syltti 9v!

Rakkaat Toivo ja Syltti viettävät 1.7. arvioitua syntymäpäiväänsä yhdeksännen kerran. Kisuille kuuluu hyvää. Toivo on saatu kuntoon erikoisruokavalion ja kortisonin avulla. Seurallinen Toivo on tuttuun tapaan kaikessa mukana, varsinkin jos juustoa leikataan.

Syltti nauttii ulkoilusta kattilassa. Päivän kuumimpaan aikaan siellä ei viihdy, mutta onneksi sinne on päässyt jo heti aamusta. Illan viileämmät tunnit ovat kissapedoille mieluisinta ulkoiluaikaa. Syltti vaanii saalista ja Toivo lekottelee riippukeinussa.

Ohessa vielä helteisen hetken tyylinäytteet päiväunista. Syltti uinuu sievästi pienellä kippuralla, kun taas Toivo röhnöttää mutkalla selällään.

Lomalla viimeinkin...

Erikoisen kevään jälkeen koitti viimeinkin kesä ja loma. Nyt on vihdoin aikaa mökkeillä Mäntyharjulla ja Humppilassa sekä hoitaa kotona puutarhaa. Curryhan onkin varsin innokas puutarhuri. Aina näkemyksemme puutarhan hoidosta eivät vain kohtaa. Pari päivää sitten se haki mielenkiintoiselta tuoksuvan lannoitepurkin kasvihuoneesta. Epäilen, että aikeena ei ollut lannoittaa sillä kasveja. Kissat ovat viettäneet paljon aikaansa ulkona kattilassa. Sinitiainen on tehnyt pesän kattilan edessä olevaan pönttöön ja liikennettä lintujen kodin edustalla on kiva seurailla. Näin alkukesästä säät näyttävät suosivan. Toivottavasti kesä jatkuu näin kauniina.

Isot pojat

Rakkailla lapsilla on monta nimeä, mutta myös monta kategoriaa, joihin ne voi luokitella. Muun muassa katit, rakit, c-pojat ja isot pojat. Isoilla pojilla tarkoitetaan meidän perheessä Pepeä ja Toivoa, jotka kokonsa puolesta ovat päässeet tähän kategoriaan. Toivo-kissa hallitsee raskaan sarjan mestaruutta kuudella kilolla, Pepen seuratessa toisella sijalla reilulla viidellä kilolla. Eri sarjaa on jo kolmantena tuleva nelikiloinen Curry.

Laumamme isoilla pojilla on hyvä itsetunto, eivätkä ne juuri piittaa toistensa läsnäolosta. Usein nukutaan vierekkäisissä pedeissä tai kuvan mukaisesti oleillaan vierekkäisissä nojatuoleissa täysin toisistaan välittämättä. Kuin kissa ja koira? Sulassa sovussa ainakin meillä!

Kotoilua

Viime aikoina lähes koko maailman ihmiset ovat viettäneet pakosta aikaansa kotonaan. Niin mekin. Vaikka jäimmekin kaipaamaan agility- ja tokoharrastuksia, on kotona oleilussa myös hyvät puolensa. Koirat ehtivät saada pidempiä lenkkejä ja ruokapalvelu pelaa säännöllisemmin. Myös etätyötä tekevälle isäntäväelle on tarjolla parasta mahdollista seuraa työpäivän aikana. Aika hyvin ovat lemmikit kuitenkin antaneet työskennellä myös tarvittaessa rauhassa.

Ilmat ovat pääosin suosineet ulkoilua. Mutta löytyy mukavaa puuhaa sisälläkin. Vaikkapa älypelien pelailu. Innokkaat pelaajat odottavat omaa vuoroaan, osa malttamattomammin kuin toiset. Namit löytyvät peleistä jo aika nopeasti. Paitsi Syltillä, joka on usein sitä mieltä, että namit voisi saada helpommin puskemalla ja kehräämällä, kuin rasittamalla suloista pientä päätään.

Pepe 14 vuotta!

Taas on vuosi tullut lisää plakkariin seniorillemme ja Pepe täytti 14! Lahjaksi tuli tietysti uusia leluja molempiin koteihin. Asiaankuuluvasti isäntäväki nautti myös juhlapäivän kunniaksi kakkua. Iltalenkillä kävelimme läheiseen Mustiin ja Mirriin valitsemaan synttärisankarille vielä yhden kivan lelun. Illalla vietimme koko lauman kanssa peli-iltaa pelaillen älypelejä. Niitä on viimeaikoina taas harrastettu. Ikäisekseen Pepe voi hyvin. Vaikka näkö ja kuulo ovat jo heikentyneet, arki sujuu leppoisasti ja elämä maistuu.

Toivo, pieni suuri taistelija

Uusi vuosi on aloitettu onnellisena siitä, että laumamme saa jatkaa edelleen täysilukuisena. Joulun välipäivinä näytti nimittäin todella surkealle.

Joulukuun puolivälissä vein Toivon päivystykseen, kun mikään ei pysynyt sisällä ja ahmatti menetti täysin ruokahalunsa. Ennen sitä oli ehkä jo muutaman viikon ajan oksennettu aamuyöstä kirkasta nestettä. Ajattelin, että oli vain närästystä. Päivystyksessä ei verikokeista ja ulkoisista tutkimuksista löytynyt mitään poikkeavaa. Kotiin lähdettiin pahoinvointilääkekuurin kanssa. Ruokahalu ei parantunut parissa päivässä, joten kävimme jälleen lääkärissä. Mukaan saimme nyt mielialalääkettä, joka parantaa ruokahalua. Ruoka alkoikin taas maistua. Mutta kun pahoinvointilääke jouluna loppui, alkoi oksentelu taas. Varasimme ajan heti ensimmäiseksi arkipäiväksi, eli perjantaiksi vatsaontelon ultraan luottolääkäriasemallemme Livetiin.

Ultrassa näkyikin sitten surkeita uutisia. Haiman luona näytti olevan kasvain. Haimakasvaimen ennuste on lähes aina huono. Jouduin tekemään raskaan päätöksen, yritetäänkö leikata vai päästetäänkö rakas kissa pois. Päätös oli selvä, kaikki mahdollinen yritetään! Jos vain on pienikin "Toivon" kipinä. Onhan kyse rakkaasta perheenjäsenestä. Eikä Toivo kuitenkaan ole vielä kovin vanha. Leikkaus sovittiin heti maanantaiksi. Mutta kyllä viikonloppu olikin kurja. Itkin käytännössä koko viikonlopun. Edessä oli iso leikkaus. Vain avaamalla koko vatsa, tilanteen todellinen laita selviäisi. Ja mikäli tilanne näyttäisi toivottomalta, ei herätystä enää olisi.

Maanantaina sitten vein Toivon leikattavaksi ja istuin kädet täristen odottamaan puhelua lääkäristä. Hoitajan sitten soittaessa, sainkin ilouutisia. Kasvain ei ollutkaan haimassa, kuten ultrassa näytti, vaan paksusuolessa ja sen pystyi poistamaan. Etäpesäkkeitä ei löytynyt ja kaikki muu näytti olevan kunnossa. Pieni suuri taistelijani oli selvinnyt tästäkin! Kotiin saatiin illalla tokkurainen katti verkkopuvussa kauluri mukanaan.

Toivo toipui leikkauksesta nopeasti ja hyvin. Kauluria ei pidetty montaa päivää ja verkkopuvun prakatessa Toivo sai vanhoista pitkiksistä tuunatun muotiluomuksen. Vuosi vaihtui siis kotona toipilasta hoivaten.

Toivo kuitenkin alkoi reilun viikon päästä leikkauksesta jälleen oksentelemaan kirkasta nestettä aamuyöllä. Suorittamani eläinkokeen perusteella kyse oli tyhjästä mahasta ja sen aiheuttamasta närästyksestä. Heräsin nimittäin muutamana yönä kolmelta Toivoa ruokkimaan, ja silloin ei oksennusta tullut. Lääkärin kanssa päätettiin aloittaa närästyslääke Pepcid. Ja sen myötä oksentelu on loppunut. Patologille lähetetyn kasvaimen tuloksia ei vain kuulunut. Lopulta nekin sitten tulivat. Oli kuulemma ollut patologikin ymmällään. Kas vain, kasvain ei ollutkaan kasvain, vaan imusolmukkeen immunologinen tulehdustila. Eivät olleet nähneet niin suurta. Aiheuttaja voi olla paikallinen reaktio loistartuntaan, ruoka-aineallergia tai IBD. Nyt Toivo ja koko muu lauma tietysti madotettiin.

Vatsa kuitenkin meni seuraavaksi aivan löysäksi. Vaihdettiin hypoallergeeniseen ruokaan, yritettiin vatsa-antibioottia ja Enteromicroa. Mikään ei tuntunut vaikuttavan. Tällä viikolla on sitten otettu uudet verikokeet, joiden tulokset sain tänään tietää olevan kunnossa. Vahvin epäilys on nyt IBD, eli eräänlainen ärtyneen suolen oireyhtymä. Kortisonin pitäisi tehota siihen, joten se aloitettiin heti tänään.

Muuten Toivo on jälleen oma itsensä. Se syö hyvin, nukkuu, leikkii, vaanii Sylttiä ja on ylipäätään kaikessa mukana. Toivottavasti kortisoni tepsii pian, niin saadaan masu taas kuntoon. Mutta ei voi muuta kuin todeta, että kyseessä on todellinen taistelija!

Hauskaa joulua!