Sattupaipa tässä eräs päivä jotain ennenkuulumatonta. Pepe oli mummon luona ja mummo puisteli avoimesta ovesta lakanaa. Pepe nukkui rauhassa omalla paikallaan. Yllättäen se päättikin lähteä omatoimilenkille avonaisesta ovesta. Mummon huudoista se ei piitannut, vaan vilkaisi vain olkansa yli ja jatkoi menojaan. Hirveä hätähän siitä tuli. Mummo ja täti lähtivät perään eri suuntiin. Matkalla täti tapasi naisen, joka kertoi koiran juuri löytyneen ja erään ystävällisen naisen ottaneen Pepen turvaan. Tapiolan Facebook-ryhmään ilmestyikin pian ilmoitus löytyneestä karkulaisesta ja äiti ja täti lähtivät hakemaan Pepen häneltä. Kun tieto asiasta tuli minulle, niin Pepe oli jo takaisin kotona. Kaikki kävi siis nopeasti, eikä karkulainen ehtinyt olla omilla teillään pitkään. Luultavasti se oli lähtenyt jolkottamaan omaa tuttua lenkkiään. Ja vauhtihan ei ole lenkeillä enää päätähuimaava, joten Pepe on todennäköisesti nuuskutellut hissukseen eteenpäin. Hieman roskia oli tarttunut turkkiin, josta voisi päätellä, että Pepe on kerrankin päässyt haistelemaan tienvierustaa pidemmälle kuin mitä remmi yltää. Onneksi Pepe ei lähtenyt vilkkaan autotien suuntaan. Ja onneksi on olemassa ystävällisiä ihmisiä, jotka Pepen pelastivat! Loppu hyvin, kaikki hyvin siis. Mutta toki tästä opimme, että vanhan herran päähänpistoihin ei voi enää luottaa.
