Kevättä ilmassa

 Kevättä on saatu odotella tänä vuonna pitkään. Edelleen ovat ilmat varsin koleat, mutta vihdoin aurinko on paistanut niin, että lumet ovat alkaneet sulaa. Takapihalla yhä lunta riittää varjoisissa paikoissa, mutta terassilla on ollut jo mukava lämmitellä auringonpaisteessa. Varmana kevään merkkinähän meidän laumassa pidetään juuri sitä, kun yorkit käyvät pötköttämään terassilla. Vihdoin on päästy kulkemaan vähän pidempiä lenkkejä, vaikka katupöly tuulessa onkin hieman ikävä. Myös katit ovat päässeet haistelemaan kevättä kattilaan. Emme jaksaisi odottaa ilmojen lämpenemistä!

Pepe 7.2.2006-2.3.2022

 Rakas Pepe lähti taivaaseen yllättäen eräänä keskiviikkoiltana. Pepe oli jo vanha, 16 vuotta. Sairauksiakin oli, mutta ne olivat kaikki hoidossa. Aivan tavallisen, rauhallisen iltaruokailun jälkeen Pepe sai vatsalaukun kiertymän. Kiiruhdimme päivystykseen, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Oli parempi päästää Pepe kuukausi aiemmin menehtyneen Mamman luokse. Päätöstä tehdessämme, Pepe teki itse myös saman päätöksen ja lähti ennen eutanasiaa. Onneksi vahvat kipulääkkeet oli ehtinyt saada.

Pepe oli elämäni suurin opettaja koiruuksissa. Sen kautta tutustuin moniin ihaniin ihmisiin, koiriin ja koiraharrastuslajeihin. Koimme yhdessä paljon. Pepe kokeili agilityä, uraa kaverikoirana ja koulukoirana. Pääasiallinen harrastus oli kuitenkin tottelevaisuus. Pepe oli taitava ja innokas niissä kaikissa. Sen kanssa oli helppo harrastaa mitä vain. Pepe oli mainio pentujen kanssa ja omasi niin hyvän itsetunnon, ettei häiriintynyt turhia kissojen kujeista tai toisten koirien puuhista. Se sieti muilta kaikenlaista, mutta komensi jämäkästi silloin kun oli aihetta. Se oli paras leikkikaveri Chilille ja Currylle. Pepe opetti minulle, miten koirien kanssa ollaan. Opetti, mitä on koiran täysin pyyteetön rakkaus. Päivääkään en vaihtaisi pois.

Ikävä ja kaipaus on kova. Surua lisää myös rakkaan Mamman, kissojen ja koirien luottohoitajan menetys. Toisaalta lohdullista on se, että he ovat taas yhdessä. Pepe on jälleen Mamman sylissä.

Mamma 2.1.1934-2.2.2022

Pepe 7.2.2006-2.3.2022

Vaan ylitse kaikkien kyynelten

tuhat muistoa meitä lohduttaa.

Ne tallessa päivien menneiden,

tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa.

Pepe 16v!

 

Niin vain saavutti Pepe jo kunnioitettavan 16 vuoden iän. Tahti on hidastunut vuosien myötä, mihin on paljon vaikuttanut näön menetys. Lenkeillä, varsinkin pimeällä ja liukkaalla, ei eteneminen oikein suju. Tarpeet tehdään jo parkkipaikan jälkeen. Nyt iltojen käydessä valoissammiksi matkanteko sujuu vähän paremmin. Vaikka muut aistit ovat heikentyneet, nenä onneksi toimii hyvin! Lenkilläkin nuuskutellaan paljon. Nenäänsä Pepe saa käyttää myös älypelejä pelatessaan. Se onkin edelleen innostava ja hyvä aktiviteetti. Lahjaksi Pepelle ostettiin lampaantalja, joka on osoittautunut jo mieluisaksi nukkumapaikaksi.

Lunta

 

Tänä talvena on lunta saatu ihan riittämiin! Välillä on ollut superliukkaat pääkallokelit ja viime aikoina on saatu hurja määrä lunta. Viime viikonlopun lumimyrsky toi lunta niin paljon, ettei edes aksaan uskallettu lähteä ajamaan sunnuntai-iltana. Eipä ollut aksajengiläisistä muutkaan. Lumen korkeus ylitti jo Chilin säkäkorkeuden. Varsinkin aamuisin on ollut haasteita ulkoiluttaa poikia, kun olemme saaneet tarpoa koskemattomassa hangessa. Joskus on yksi auto mennyt tieltä ja silloin pojat viipottavat kapeaa renkaanjälkeä pitkin. Helpointa on pitkäkoipisella Currylla, joka säihkysäärillään loikkii hangessa. Tai hetkinen, helpointa on sittenkin kateilla, jotka saavat vain köllötellä kodin lämmössä.

Hyvää joulua!

 

Pepe karkuteillä

 Sattupaipa tässä eräs päivä jotain ennenkuulumatonta. Pepe oli mummon luona ja mummo puisteli avoimesta ovesta lakanaa. Pepe nukkui rauhassa omalla paikallaan. Yllättäen se päättikin lähteä omatoimilenkille avonaisesta ovesta. Mummon huudoista se ei piitannut, vaan vilkaisi vain olkansa yli ja jatkoi menojaan. Hirveä hätähän siitä tuli. Mummo ja täti lähtivät perään eri suuntiin. Matkalla täti tapasi naisen, joka kertoi koiran juuri löytyneen ja erään ystävällisen naisen ottaneen Pepen turvaan. Tapiolan Facebook-ryhmään ilmestyikin pian ilmoitus löytyneestä karkulaisesta ja äiti ja täti lähtivät hakemaan Pepen häneltä. Kun tieto asiasta tuli minulle, niin Pepe oli jo takaisin kotona. Kaikki kävi siis nopeasti, eikä karkulainen ehtinyt olla omilla teillään pitkään. Luultavasti se oli lähtenyt jolkottamaan omaa tuttua lenkkiään. Ja vauhtihan ei ole lenkeillä enää päätähuimaava, joten  Pepe on todennäköisesti nuuskutellut hissukseen eteenpäin. Hieman roskia oli tarttunut turkkiin, josta voisi päätellä, että Pepe on kerrankin päässyt haistelemaan tienvierustaa pidemmälle kuin mitä remmi yltää. Onneksi Pepe ei lähtenyt vilkkaan autotien suuntaan. Ja onneksi on olemassa ystävällisiä ihmisiä, jotka Pepen pelastivat! Loppu hyvin, kaikki hyvin siis. Mutta toki tästä opimme, että vanhan herran päähänpistoihin ei voi enää luottaa.

Chili 13v!

 

Lokakuun päivänsankari on Chili. Nyt ikää on jo 13 vuotta. Eipä uskoisi. Vain hampaiden vähyys paljastaa iän. Chili on aina ollut melko rauhallinen oman tiensä nuuskuttelija, ja sellainen se on edelleenkin. Vahva tahto sillä kyllä tarvittaessa löytyy ja se osaa komennella isäntäväkeä murisemalla ja naapureita haukkumalla. Yksi Chilin lempipuuhista on saunominen. Ulkona lenkeillä pitää aktiivisesti lukea toisten viestit. Ruokahalu on hyvä, samoin unenlahjat. Namipalkkion toivossa myös erilaisten temppujen suorittaminen sopii.

Syntymäpäivänään Chili pääsi ostoksille Mustiin ja Mirriin. Mukaan tarttui herkkunamitikkuja, joita maisteltiin kotimatka.