Syltti on alun sähisemisen jälkeen sietänyt Mängiä hienosti. Välillä ne juoksevat peräkkäin pitkin taloa. Syltti sanoo sitten kun riittää ja Mängi uskoo. Ajoittain Syltti jopa innostuu ohi mennen hieman nuolemaan Mängiä. Iltaisin ne loikoilevat usein samassa kiipeilypuussa, tosin eri tasoilla.
Viime viikolla Mängi kävi lääkärissä kastraatiossa. Pienen toimenpiteen jälkeen se oli hetkessä oma itsensä. Aamuisin ja iltaisin on hirveät hepulit ja riehumiset käynnissä. Mängi on taitava löytämään erilaisia aarteita, joita se käy nappaamassa tietäen tekevänsä jotain kiellettyä. Näitä ovat muun muassa kasvien kuivat lehdet Janin huoneesta ja vessojen pelletit. Erilaiset kissanlelut tietysti myös saavat kyytiä. Mängi on myös kova poika juttelemaan. Se miukuu vaativasti lähes joka käänteessä.
Iltaisin usein sylittelemme. Monesti pöydän ääressä Mängi tunkee kovaäänisesti kehräten itsensä aivan kiinni vartalooni, eikä esimerkiksi lehden lukemisesta tahdo tulla mitään. Päivisin lempipaikka nukkumiseen on löytynyt kylpyhuoneen lattialta,jossa on mukava lattialämmitys.
Suurten surujen kohdattua laumaamme vuoden sisään, on koti alkanut tuntua hiljaiselta. Koska tilaa sydämisämme ja kodissa nyt jälleen on, päätimme tarjota paikkaa uudelle pienelle perheenjäsenelle. Mängi muutti meille tammikuun viimeisenä viikonloppuna. Hän on Kauhavan kettutarhoilta pakkasilta pelastettu pieni villikissa. Hyvä ystäväni Nina oli ottanut kasan näitä loukutettuja pentuja luokseen, hoitanut, rokottanut ja kesyttänyt ne luovutuskuntoon. Hyvää työtä Nina onkin tehnyt, sillä Mängi on kehittynyt pienestä arasta sähisijästä reippaksi ja sosiaaliseksi pikku kissaksi. Mängi oli loukutettu 21.11. arviolta kuuden viikon ikäisenä villikissana. Nyt noin 16-viikkoisena se on jo hieno kotikissa. Mängistä kasvaa varmasti iso poika. Jo nyt on painoa noin 2,3kg ja se on melkeinpä Syltin kokoinen vaikkakin kevyempi. Sen tassut ovat isot ja häntä todella pitkä. Tervetuloa kotiin rakas Mängi!
Rakas Toivo on poissa. Suru ja ikävä on suunnaton.
Toivolle tuli voimakas vatsatauti torstaina. Koska se ei hellittänyt, menimme perjantaina päivystykseen. Siellä Toivo sai nesteytystä ja pahoinvointilääkettä. Veriarvot olivat kaikki kunnossa. Toivo pääsi kotiin ja välillä tuntui voivan paremmin. Ripuli ei kuitenkaan hellittänyt. Hetken ruoka maistui, mutta sitten ilmeisesti se aiheutti vatsakipuja ja ruokahalu katosi taas. Sunnuntaiaamunakin Toivo söi mielellään, mutta päivän aikana taas ripuloi paljon. Varasin ajan maanantaiksi jo omalle eläinlääkärillemme, mutta koska Toivo vaikutti niin nuutuneelta sunnuntai-iltana, lähdimme jälleen päivystykseen. Toivo oli hieman kuivunut, mutta tutkittaessa huomattiin muutakin. Sydämestä kuului selvä sivuääni 3/6, jota ei koskaan aiemmin, ei edes kaksi päivää sitten, ollut kuulunut. Toivo jäi nesteytykseen ja sai suolistoantibioottia. Verikokeissa näkyi hieman kuivumisen merkkejä, mutta ei muuta erikoista. Yöllä lääkäri soitti ja kertoi järkyttävimmät mahdolliset uutiset. Toivolle oli tullut rytmihäiriöitä ja sydänkohtaus, johon Toivo menehtyi.
Koti ilman Toivoa tuntuu tyhjältä. Kukaan ei tunge kotiin saapuessamme eteiseen täprimään mattoa. Kukaan ei saavu juustoa leikatessa kiertämään jalkoja ja kutsumaan muitakin herkuttelemaan. Kukaan ei kehrää kovaäänisesti kainalossa nukkumaan mennessä tai asetu karvalakiksi tyynyn päälle. Kukaan ei... Toivo oli aina kaikessa mukana. Se oli suurempi persoona, mitä voi ikinä kuvitella kissan olevan. Toivo oli vahvasti leimautunut meihin ihmisiin ja osoitti rakkauttaan selvästi. Elämänsä aikana se selvisi monesta. Tämä viimeinen oli kuitenkin kultaiselle sydämelle liikaa. Toivo opetti meille millaista kissan omistaminen on. Se ei ollut helppo lemmikki, vaan aiheutti kekseliäisyydellään ja tempauksillaan usein päänvaivaa. Toivo opetti myös jotain uutta pyytettömästä rakkaudesta. Sellaista koettuaan sitä ei koskaan unohda. Rakas Toivo.
Kesällä syntymäpäiviään vietti myös Curry. Lahjaksi hän sai uuden matkustuskopan autoon. Vanha annettiin kissojen käyttöön. Kopassa Curry pääsikin tänä kesänä usein mukaan iltaseikkailuille. Isäntä ei hennonut jättää sitä yksin kissojen kanssa. Hemmottelua se ainoana koirana on muutenkin saanut osakseen. Lenkeillä on tosi kiva kohdata muita pieniä koiria. Pari kertaa on leikitty myös ystäviemme Manu-koiran kanssa ja silloin meno onkin yltynyt aika villiksi.
