Joulutervehdys kaikille ystävillemme!

Chili uudessa kodissa

Pikkuinen Chili haettiin uuteen kotiinsa perjantaina 5. joulukuuta. Koko automatkan kuului piipitystä, kun Chili lähti emonsa luota lopullisesti maailmalle. Uudessa kodissa odotti isoveli Pepe. Pepe ei ollut aluksi ollenkaan iloinen pienestä leikkikaveristaan. Se arasteli pentua edelleen ja pyrki syliin turvaan. Aina Chilin tullessa tekemään tuttavuutta, Pepe murahti epäluuloisesti ja irvisti pikkuiselle.

Kahden ensimmäisen päivän ajan kuului jatkuva piipitys. Chili taisi olla kovin ikävissään. Pepestäkään ei ollut sille mitään lohtua, sillä Pepe ei välittänyt pienestä piipittäjästä lainkaan. Kolmantena päivänä ikävä kuitenkin hellitti. Alusta asti Chili tutustui reippaasti uuteen ympäristöön ja nyt se ilmeisesti ymmärsi jäävänsä luoksemme tähän uuteen kotiinsa.

Chilin vietettyä meillä hieman yli viikon alkoi Pepekin rohkaistua leikkimään sen kanssa. Pojat taistelevat keskenään leluista, ajavat toisiaan takaa ja välillä painivat. Pepe kohtelee Chiliä todella hienosti. Se varoo satuttamasta pienempäänsä rajuissakin leikeissä. Chili sen sijaan ei keinoja kaihda. Se roikkuu Pepen partakarvoissa, hyppii nenille ja vetää töpöhännästä. Pepe onkin tuon tuosta hätää kärsimässä sen kanssa. Onneksi välillä pääsee hyppäämään sänkyyn turvaan.

Chili on uskomatoman rohkea ja sinnikäs pikku riiviö. Se on jo nyt ottanut yliotteen Pepestä. Pepe parka luovuttaa luun heti Chilille, kun se tulee osingoille. Ja Chilillehän kelpaa vain juuri se samainen luu, jota Pepe kaluaa, vaikka lattiat ovatkin täynnä leluja ja puruluita. Onneksi Chili on jo aika hyvin sisäistänyt tiukan EI-käskyn merkityksen. Sitä se saakin kuulla vähän väliä.

Ensimmäiset viikot Chili vietti päivähoidossa mummon luona, meidän ollessamme töissä. Se oli mummolassa heti kuin kotonaan ja sinne sen saattaakin jättää milloin tahansa hyvillä mielin hoitoon. Nyt joululomalla harjoittelemme kuitenkin myös yksinoloa kotona. Ulkoilu remmissä sujuu Chililtä hyvin. Itse tosin tässä opettelen vielä, miten ulkoilutetaan kahta koiraa sotkeutumatta remmeihin.

Pepen uusimmat kuulumiset

Pepe on aloittanut jälleen opintonsa tottelevaisuusharrastuksen parissa. Pitkän tauon jälkeen oli mukava palata harjoitusten pariin ja huomata, että ihan kaikkea ei toki oltu unohdettu. Arkeen paluun vastapainoksi Pepe juhli tupareita uudessa kodissaan. Paikalle tulivat vanhat tutut Bichon pojat Mauno ja Oiva. Etenkin Oiva oli Pepelle erittäin mieluisa vieras.

Tällä hetkellä Pepe odottaa uutta leikkikaveria, suloista pientä pikkuveljeä saapuvaksi! Kuin jonkinlaisen kohtalon johdattamana, isäntäväki päätyi ratkaisuun, että ihana pieni Chili-poika muuttaa kotiimme muutaman viikon kuluttua. Kävimme Pepen kanssa tutustumassa Chiliin ja muuhun pentueeseen Mini Myth -kennelissä, Järvenpäässä. Pepe tosin oli kiinnostuneempi Mini Mythin muusta väestä kuin pennuista. Itse asiassa meidän varsinainen machomme tuntui hieman arastelevan pentuja. Innolla odotamme, että saamme uuden perheenjäsenemme kotiin!

Uusi koti

Pepe on saanut muuton myötä uuden kodin Espoosta Mankkaalta. Pihalla on tilaa juoksennella ja leluja voi levitellä nyt useampaan huoneeseen. Pepe osallistui uuden kotinsa remontointiinkin. Lattialistojen irrottelussa se nuuski ihmeissään joka nurkan ja pyrki jatkuvasti syliin valvomaan työn edistymistä. Vanhat tutut lelut ja lempipaikat sängyllä ja sohvalla saivat Pepen tuntemaan olonsa kotoisaksi heti muuton jälkeen. Naapurisovun päälle Pepe ei tosin tunnu ymmärtävän kovinkaan paljon. Se nimittäin murisee epäluuloisesti naapurin leikkisälle labradorinnoutajalle. Toiveikkaana odotamme, josko pojista sittenkin tulisi kaverukset. Treenailut ja Pepen opinnot ovat kaiken muun hässäkän keskellä jääneet vähemmälle, mutta niihin on tarkoitus jälleen palata kunhan emäntä saa arjen uudessa kodissa pyörimään omalla painollaan.

Möllitoko 3.8.08

Testasimme loppukesän kisakunnon Tiltun Koirakoulun järjestämässä möllitokossa 3.8. Oman haasteensa kisaan meille antoi kostea sää ja Munkkiniemen Koneen kentän märkä nurmialusta. Etukäteen jännitin lähinnä Pepen halukkuutta istua ja maata kostealla nurmella, mutta ikävät olosuhteet eivät onneksi innokasta kilpailijaamme haitanneet. Paikallamakuun aika oli lyhennetty ja koiran sai pitää kytkettynä siten, että omistajan tuli siirtyä remminmitan päähän koirasta. Tämä sujui hienosti ja saimmekin Tiltu-tuomarilta täyden kympin, kuten myös luoksepäästävyydestä.

Seuraaminen kytkettynä sujui myös moitteettomasti, tästäkin siis täydet pisteet. Sen sijaan maahanmeno ja seisomaanjääminen seuraamisen yhteydessä jouduttiin vetämään kaksoiskäskyn kautta, ennen kuin viesti meni Pepelle perille. Nästä osioista saimme arvosanan 9. Luoksetulo alkoi jälleen lupaavan vauhdikkaasti, mutta jalkojeni juureen päästyään märän nurmikon tuoksut alkoivat kiehtoa Pepeä liikaa ja jouduin kiinnittämään innokkaan nuuskijan huomion uudestaan itseeni ja meneillään olevaan suoritukseen. Saimme arvosanan 8,5.

Estehyppy suoritettiin seuraamisen yhteydessä. Pepe hyppäsi innokkaasti ja muisti hypyn jälkeen sopivasti rauhoittuakin jälleen seuraamaan minua ja lopulta pysähtymään viereeni. Nappisuoritus eli 10 pistettä. Kokonaisvaikutuksesta saimme 9 pistettä, jossa tuomari huomioi mm. koiran rodun. Kyseessähän ei varsinaisesti ole mikään palveluskoirarotu, vaan omapäinen ja vilkas pieni terrieri. Siksi olenkin erityisen ylpeä suorituksestamme. Tämä oli myös ensimmäinen kisamme, jossa mikään osio ei mennyt täysin nollille.

Yhteispisteitä saimme kertoimet mukaan laskettuna 150,5/160. Tämä oikeutti meidät kolmansiksi viiden kilpailijan joukossa. Palkinnoksi saimme mukavan sinisen siilivinkulelun. Pepe innostui palkinnostaan niin, että kantoi sen itse koko matkan autolle asti. Lelu on ollut ahkerassa käytössä myös siitä eteenpäin.

Tässä vielä pistetaulukkomme.

Liike				pisteet	kerroin	pisteet
Luoksepäästävyys				10	1	10
Paikalla makaaminen				10	3	30
Seuraaminen kytkettynä				10	2	20
Seuraaminen taluttimetta					4
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä				9	2	18
Luoksetulo				8,5	3	25,5
Seisominen seuraamisen yhteydessä				9	2	18
Estehyppy				10	2	20
Kokonaisvaikutus				9	1	9
					150,5/	160

Agilityn alkeiskurssi

Keväällä suoritimme Pepen kanssa Tiltun koirakoulun järjestämän agilityn alkeiskurssin. Olimme toki harjoitelleet hyppyjä ja putkea jo omin nokkinemme kotioloissa ja mökillä, mutta nyt oli mukava päästä kokeilemaan myös muita esteitä ja saada asiantuntevaa ohjausta.

Kurssilla tutustuimme kaikkiin agilityradan esteisiin. Hypyt ja putki sujuivat Pepeltä vaivattomasti. Kontaktiesteet, puomi, A ja keinu sen sijaan olivat meille uusia. Ensimmäisellä kerralla Pepe hieman arasteli niitä, mutta päästyämme ne kerran rauhallisesti yli, alkoi tämäkin homma sujua. Pujottelu osoittautui meille yllättäen hankalimmaksi. Nyt onkin sitten mökille pystytetty rivi keppejä, jotta voimme treenata tätä vielä lisää.

Kurssin lopussa järjestettiin leikkimieliset kisat. Pepe suoritti kilpailuradan puhtaasti ja ylivoimaisesti nopeiten. Nappasimme näin siis ensimmäisen voittomme agilityradalla.

Tämän hauskan kurssin jälkeen jäi suuri halu jatkaa agilityä Pepen kanssa. Selvästi laji sopii sen reippaalle ja menevälle luonteelle. Haaveena onkin nyt suorittaa tulevaisuudessa myös jatkokurssi.

Yorkkien kesäpäivät 7.6.

Alkukesän kauniina lauantaina 7.6. suuntasimme Pepen ja mummon kanssa Aulangon lomakylään viettämään Yorkshirenterrieri ry:n kesäpäiviä. Saavuimme paikalle, kun club show oli jo alkanut. Ensin esiteltiin urokset ja sitten nartut. Yorkkeja oli ilmoittautunut näyttelyyn todella paljon. Lisäksi yleisön joukossa oli lisää karvakuonoja. Vaikka niin sanotuille kotiyorkeille oli oma sarjansa, emme näyttelyyn kuitenkaan Pepen kanssa osallistuneet. Sen sijaan keskityimme kannustamaan kavereita ja paistattelemaan päivää kehän laidalla. Ostoksiakin tuli hiukan tehtyä, sillä paikalla oli myös Fifit Boutiquen tarvikemyyntiä.

Koska ilmoittautuneita koiria oli niin paljon, näyttely kesti monta tuntia. Kun kaikki koirat oli lopulta arvosteltu ja palkinnot jaettu oli halukkailla mahdollisuus osallistua yorkkien omiin agilitykisoihin. Tämä oli tietysti meille se päivän odotetuin tapahtuma. Luokkia oli kaksi, oma luokkansa niille, jotka eivät olleet agilityä lainkaan harrastaneet ja niille, joilla agiltystä oli jo kokemusta. Koska olimme Pepen kanssa jo ehtineet aloittaa agilityn alkeiskurssin, kisasimme harrastaneiden luokassa.

Lähtövuoromme oli heti toisena ja Pepe lähti innolla suorittamaan rataa, vaikka takana oli jo pitkä päivä. Vauhti oli tasaisen hyvä ja kaikki esteet suoritettiin mallikkaasti. Lopun hyppyesteillä tuli pientä sähläystä, kun Pepe ei saanut tolkkua omistajan sekavista ohjauksista. Tästä huolimatta rata saatiin suoritettua puhtaasti ja ripeästi.

Lopulta sijoituimme luokkamme kolmansiksi yhdeksän kisaajan joukosta. Tämä on mielestäni huikea saavutus ottaen huomioon, että alkeiskurssimme oli vielä kesken. Palkinnoksi saimme säkillisen ruokaa ja hienon pokaalin.

Kotimatkalle lähdettiin väsyneinä mutta hurjan onnellisina. Päivä oli ollut aivan mahtava; jännitystä ja kilpailua, rentoa yhdessäoloa, vanhoja kavereita ja uusia tuttavuuksia!