Schipperkeleiri

Juuri silloin, kun piti olla vapaa viikonloppu pitkästä aikaa, meidät saatiin houkuteltua äkkilähdölle schipperkeleirille Yläneelle. Eräs geokätköilytuttavamme oli leiriä järjestämässä ja yllättävän peruutuspaikan tullessa tarjosi sitä meille. Hän sai tarjouksen kuulostamaan sen verran houkuttelevalta, että päätimme lähteä mukaan. Leiripaikka oli Kuralan Kartanotila Pöytyällä. Meillä oli oma huone, omalla sisäänkäynnillä pienessä mökissä.

Reissuun lähti isännän ja emännän lisäksi Chili ja Curry. Koska leiriläisistä löytyi geokätköilijöitä, sai Jani sopivasti kätköilyseuraakin lauantaiksi. Itseäni oli eniten houkuttanut paikalle käytössämme ollut agilitykenttä ja -halli. Schipperkeporukka tuntui olevan kovin innostunut jäljestämisestä, mutta minua ei niin kiinnostanut mutaisilla pelloilla haahuilu, enkä kuvitellut koirianikaan kiinnostavan. Meidät kuitenkin houkuteltiin kokeilemaan. Ja kas, taas olin turhan ennakkoluuloinen! Jäljen ajaminenhan oli kivaa! Chili yllätti ja oli siinä ehdottomasti Currya taitavampi. Ällistyneenä katselin, miten Chili seurasi tekemääni jälkeä ja löysi nakinpaloja pellosta. Loppupalkkana oli purkki, jossa oli hieman enemmän vielä nakkeja. Eikä se peltokaan niin mutainen edes ollut.

Lisäksi treenailimme vähän agilityhallilla. Saimme vinkkejä kokeneemmalta agilityharrastajalta ja itse annoin vinkkejä tokojutuissa. Myöhälle yöhön istuimme iltanuotion ääressä vielä parantamassa maailmaa. Schipperkeporukka osoittautui todella mukavaksi ja meidät "väärän rotuiset" otettiin kivasti mukaan. Olen erittäin iloinen, että päätettiin tarttua tilaisuuteen ja lähteä!

Curry 5v!

Heinäkuussa juhlittiin myös Curryn 5-vuotissynttäreitä. Curry vietti syntymäpäiviään matkaillen ympäri Suomea. Edelleenkään ei tapahtunut sitä ihmettä, että kuopus olisi aikuistunut ja rauhoittunut taas vuoden tullessa mittariin lisää. Curry on vieläkin tavattoman vilkas ja utelias. Ja perso niin leluille kuin ruoallekin! Loppukesän villityksenä olivat omenat. Curry löysi omenapuun alta tippuneita omenia. Kokonaan se ne aina söi, jäljelle jäi vain pieni kara, jolla omena oli puussa kiinni. Ja kun alettiin kieltää, Curry nappasi omenan ja meni piiloon isojen tuijien taakse syömään. Keräsin sitten kaikki tippuneet omenat sitä mukaa kun vain huomasin. Currypa nokkelana poikana nousi takajaloilleen ja huitoi etukäpälillään omenoita alas alimmilta oksilta.

Nyt on taas syksy ja arki alkanut. Kuumat hellepäivät ovat takana ja agilityyn on päästy pitkästä aikaa. Myös tokovalmennus jatkuu taas. Saapahan ainakin pieni hulivili purkaa energiaansa.

Toivo ja Syltti 7v!

Heinäkuun ensimmäisenä päivänä juhlitaan perinteisesti Toivon ja Syltin syntymäpäivää, nyt jo seitsemännen kerran. Tarkkaa päivämääräähän ei tiedetä, mutta papereihin on merkattu arvioiden 1.7. Valitettavasti kisujen kesäinen lempipuuha, eli ulkoilu kattilassa, on nyt jälleen pitänyt jättää tauolle. Mustarastas on nimittäin tehnyt pesän kattilan katon nurkkaan.

Vaan onneksi on päästy ulkoilemaan iltaisin valjaissa. Toivolle ostettiin uudet tukevat valjaatkin. Toivo on ulkona hieman arempi ja se reagoi helpommin kaikkiin ääniin ja liikkeisiin. Syltti sen sijaan tutkii pihaa hyvin rohkeasti ja pysähtyy välillä syömään ruohoa. Syltille ulkoilu valjaissa onkin niin mieluisaa, että ulos pitäisi päästä jatkuvasti. Sen se ilmoittaa naukumalla vaativasti oven luona aina jonkun kulkiessa ohi.

Lomailua

Kesäloma on vihdoin koittanut ja olemme päässeet jo lomailun makuun. Aika on kulunut nopeasti mökkeillessä Mäntyharjulla, Humppilassa ja oleilemalla ihan kotioloissa. Vielä olisi tarkoitus retkeillä Suomessa enemmänkin, aina Haapajärvelle asti. Tosin koko laumahan ei mukaan yleensä pääse. Kisut menevät hoitoon mummolaan, josta kotiinpaluu ei varsinaisesti huvittaisi. Curryn aksatreenit jatkuvat läpi kesän, mutta otamme rennosti ja ilmaannumme paikalle silloin, kun olemme maisemissa. Tokosta pidetään kesätauko. Kevään ja alkukeasän mukavat säät ovat ilahduttaneet ulkoilijoita. Tähän voisi tottua...

Murinaa

Pepen eikä Syltin ole kuultu murisevan juuri koskaan. Pepe ärisee vain leluilleen niitä riepotellessaan. Toivon murina paljastaa, että herra on syönyt jo oman ruokansa ja varkaissa siskon lautasella. Murinaa saattaa kuulua myös, jos tarjolla on erikoisherkkua, kuten jauhelihaa. Curry ja Chili sitten murisevatkin enemmän. Yleensä murinalla koitetaan saada jokin tärkeä viesti perille. Curry saattaa murista, kun se yrittää komentaa heittämään lelua tai antamaan vaikka vesimeloonia. Myös leluja "tappaessa" Currylta kuuluu kova ärinä. Chili onkin sitten lauman kovin murisija. Chili murisee joka ilta sängyn vieressä, kun se haluaa hypätä sänkyyn. Se ilmottaa halustaan hypätä ja sitä pitää hyppäämiseen kehottaa. Jos ei kehota, saattaa murina sängyn juurella kestää vaikka kuinka. Chili myös muistuttaa murinallaan, kun on ruoka-aika. Mummolle se murisee, kun pitäisi päästä syliin. Onneksi kukaan ei kuitenkaan murise vihaisesti, vaan murinalla yleensä yritetään saada oma tahto perille. Mur.

Kevättä ilmassa

Pitkään jatkuneen talven jälkeen kevät on vihdoinkin täällä. Sehän tarkoittaa, että myös kissat ovat päässeet haistelemaan ulkoilmaa. Kauneimpina päivinä on olohuoneen ikkuna avattu ja kisut ovatkin innolla tulleet kattilaan tarkkailemaan heräilevää luontoa. Erityisesti Syltti pitää ulkoilusta. Se saattaa naukua ikkunalaudalla pyytäen ulospääsyä. Sisälle saaminen onkin sitten toinen juttu. Toivo tulee kutsuttaessa, mutta Sylttiä saa houkutella välillä sisään nappulapurkkia helistämällä. Erityisen mielenkiintoista on tietysti tarkkailla lintuja, ja nyt näyttäisi olevan jälleen niin, että sinitiainen rakentaa pesäänsä kattilan vieressä olevaan pönttöön.

Kivat ulkoilusäät ovat suosineet myös koirien ulkolenkkejä. Vaikka kaikkialla tuntuu olevan joko kuraista tai pölyistä, ollaan monesti päästy jo lenkkeilemään ilman takkeja. Chili ja Curry nauttivat lämmöstä, ja jos nyt ei montaa kertaa ole päässyt vielä terassille paistattelemaan, voi sisälläkin valita pötköttelypaikaksi sen ikkunasta tulevan auringon valokiilan. Kerran jo nähtiin yorkin piehtaroivan nurmikollakin, turkki sammalessa. Ja se jos mikä, on aika varma kevään merkki.

Syltti -Parasta pöytäseuraa!

Syltti pitää usein omaa etäisyyttään. Se ei kovin usein tule sänkyyn, vaikka joka yö nukkuukin sängyn vierellä omassa pedissään. Se ei tule syliin, vaikka antaakin käsitellä itseään miten päin vain. Syltti ei tule hakemaan paijauksia ja puskemaan jonkun tullessa kotiin. Mutta pöytäseuraa siitä saa! Syltti on nimittäin ottanut tavakseen kelliä pöydällä silloin kun ruokailemme. Eipä ole nykyisin ateriaa, jonka joutuisi nauttimaan ilman Sylttiä. Kovasti se kieriskelee ja pitää silloin silityksistä. Välillä ihan riesaksi asti. Mikäli pöydän ääressä yrittää lukea lehtiä, on sivuja vaikea käännellä, kun seuraneiti kellii lehden päällä. Rauhalliset aamiaiset ja iltapalat ovat erityisesti Syltin aikaa. Tietysti tyhjät lautaset pitää sitten tarkistaa, ettei niihin ole unohtunut herkkupaloja.