Ystävyysottelu

20. elokuuta järjestimme yorkkien ja bichon friseiden välisen ystävyysottelun. Bichoneita paikalle saapuikin melkoinen lauma, mutta yorkkeja edustamaan tuli vain neljä koiraa. Onneksi saimme vahvistukseksi joukkueeseemme yhden australianterrierin.

Joukkuekilpailu koostui kolmesta osiosta. Ensimmäisessä osiossa oli selviytymisrata, joka sisälsi estehyppyä, pujottelua ja paikalleen istumisen. Koska joukkueemme oli hieman vajaa, suoritti Pepe radan kahteen kertaan. Ratoja oli kaksi rinnakkain, joten samaan aikaan radalle lähti aina yksi bichon ja yksi yorkki. Ensimmäisenä radan suorittanut, sai joukkueelleen yhden luun. Pepe lähti radalle hieman turhankin innokkaasti. Kontakti omistajaan unohtui nimittäin täysin. Tästä saimme hiukan noottia ratamestari Mariannalta. Yhtä kaikki, päihitimme kilpakumppanimme kummallakin omalla vuorollamme.

Seuraava osio oli nakkirata. Periaate oli sama, kuin ensimmäisessäkin osiossa. Tällä kertaa rata koostui neljästä lautasesta, joiden päällä oli nakinpalanen. Ensimmäisenä nakit syönyt ja maaliin saapunut koira voitti jälleen joukkueelleen luun. Pepe kunnostautui tässäkin osiossa hienosti ja voitimme taas molemmilla omilla vuoroillamme vastassa olleet bichonit.
Kolmannessa osiossa kukin koira kävi vuorollaan haistelemassa kolmea purkkia. Yksi purkeista sisälsi nakkeja, muut leipää. Omistajan tehtäväksi jäi päätellä koiran käytöksestä, mikä rasioista oli nakkirasia. Pepe nuuhki jokaista rasiaa, oikeaa kenties hieman enemmän kuin muita, mutta minä valitsin silti väärän. Tästä jäi siis luu saamatta. Sen sijaan joukkueemme muut jäsenet arvasivat oikein, jopa Jani, joka yllättäen joutui täydentämään joukkuetta tässä osiossa Katin Jimi-koiralla.

Ottelu päättyi yorkkien selkeään voittoon luin 13-8. Tämä lämmitti mieltä, vaikka hauskaa olisi ollut ilman voittoakin. Palkinnoksi saimme purulelukengät ja keräämämme luut.

Varsinaisen ottelun jälkeen oli vielä yksilökilpailu. Siinä koira piti saada istumaan mahdollisimman nopeasti kun huudettiin "stop". Viimeisenä istunut koira putosi aina pelistä muiden saadessa jatkaa. Kisa jäi meiltä Pepen kanssa lyhyeen. En nimittäin kuullut huutoa ja putosimme pois jo alkumetreillä. No, pitihän niiden bichoneiden antaa jotain voittaa...

Jälkipelit mentiin puimaan läheiseen koirapuistoon. Pepe juoksenteli siellä innoissaan tervehtimässä kaikkia yorkkeja, bichoneita ja omistajia vuoronperään. Väsyneinä ja onnellisina voittajina palasimme kotiin nukkumaan.