Pepe 2v

Viime torstaina Pepe täytti 2 vuotta. Syntymäpäivien vietto alkoi tosin jo edellisenä päivänä, kun isi kävi aamulla tuomassa lahjaksi herkullisen savustetun possunkorvan.

Siitä jatkettiinkin sitten lääkäriin uusimaan rokotukset. Lääkäriin Pepe on aina mennyt intoa täynnä, mutta tällä kertaa olikin toisin. Lääkäriaseman ovella alkoi arastelu. Pöydältäkin olisi mielummin kiivetty syliin, kun jääty tutkittavaksi. Edes mukavan eläinlääkärin tarjoamat namit eivät näyttäneet kelpaavan. Mitäs kummaa käytöstä tämä nyt sitten oli? Ilmeiseti syksyinen reissu eläinlääkärille silmätulehduksen tiimoilta oli jäänyt muistiin ikävänä kokemuksena. Silloinhan tulehtunutta silmää tutkittiin ja siihen tiputeltiin kaiken maailman tippoja. Vähitellen Pepe kuitenkin rauhottui ja tajusi, että nyt ei olekaan tiedossa mitään niin ikävää. Rokotuskin oli vain pieni suihkaus nenään. Painoa oli yhteensä 5,4 kg eli 100g enemmän kuin syksyn punnituksessa. Eläinlääkäri tosin kehui, että mitään ylimääräistä ei ollut ja jaloissa tuntui oikein vahvat lihakset. Hammaskiveä kylläkin oli tullut ja nyt aloitimmekin tehostetun hampaiden hoidon.

Lääkärikäynnin jälkeen juhlittiin kotona kakkua syöden. Juhlat jatkuivat tietysti myös seuraavana päivänä, jolloin todellinen merkkipäivä vasta koitti. Kakun syöntiä jatkamaan saapui isi, Jani ja Camilla, minun ja mummon lisäksi. Lahjaksi Pepe sai vielä koirien salamipatukan ja Camillalta kestävän tuntuisen pienen peikkolelun. Pepen jäädessä juhlimaan merkkipäiväänsä kotioloihin, suuntasimme minä ja Jani Ruotsin risteilylle jatkamaan juhlintaa.

Joulu ja Uusi Vuosi 2008

Joulunaika sujui Pepellä mukavasti. Aattona Pepen paketista löytyi hauska uusi pallo. Sillä oli mukava leikkiä. Kun Pepe oli oman pakettinsa avannut, se seurasi innoissaan mitä muiden paketeista löytyi. Joulupäivänä availtiin lisää lahjoja. Silloin Pepe sai kuivatun mahapalan ja jättimäisen puruluun, josta taitaa riittää järsittävää koko vuodeksi.

Uuden vuoden Pepe otti rauhallisesti vastaan. Rakettien pauke ei paljon tuntunut poikaa häiritsevän. Tänä vuonna on tarkoitus jatkaa tokoilua ja testata omia taitoja kisoissakin. Jos emäntä saisi nämä omat koulujuttunsa kevään aikana päätökseen, niin voisimme paremmin kekittyä Pepen opintoihin...

Yorkkien pikkujoulut

Vietimme Yorkshirenterrieri ry:n pikkujouluja 1.12. Tuomarinkartanon Vinttikoirakeskuksessa. Paikalle oli saapunut paljon erikokoisia ja -näköisiä yorkkeja omistajineen. Varsinaisia pikkujouluja edelsi yhdistyksen syyskokous.

Pepe juhli pikkujouluja varsin riehakkaasti. Se juoksenteli ympäriinsä tutustuen kaikkiin vuoron perään. Meno oli vauhdikasta ja iloista. Yllätyksekseni Pepe muisti myös kuunnella tohinan keskellä välillä minuakin. Se tuli kutsusta luokseni ja kävi tottelevaisesti maahankin pyytäessäni. Sitten paikalle saapui Pepen uusi ihastus, Ilona. Sen koommin eivät käskyni enää Pepeä tavoittaneet. Loppuillan Pepe seurasi Ilonaa kuin liimattuna. Kotimatkalla takapenkillä lötkötteli kaikesta tohinasta väsynyt yorkki.

Opinnoissa eteenpäin

Pepe on jälleen päässyt opinnoissaan eteenpäin. Olemme nyt suorittaneet Tiltun Koirakoulussa Jatkotottelevaisuus 1 -kurssin. Ensi viikolla pääsemme siis taas aloittamaan uudessa ryhmässä, joka on luonnollisesti Jatkotottelevaisuus 2.

Myös noutokapulan pitäminen alkaa olla Pepestä jo ihan ok juttu. Pepe on tajunnut, että kapula suussa voi vähän liikkuakin, eikä tarvitse vain kyyhöttää alistuneena paikallaan. Muita erityisesti treenattavia juttuja on nyt luoksetulon pysäytys ja kärsivällinen paikallaanmakuu, silloinkin kun poistun näkyvistä. Hienosti Pepe malttaakin jo paikallaan maata varsin pitkiäkin aikoja. Itse olen erittäin tyytyväinen Pepen edistykseen koulussa. Opitun sovellus arkielämään vaatii tosin vielä lisää harjoitusta.

Syyskuulumisia

Syksyn tullen alkoi Pepelläkin taas koulu. Olemme nyt siirtyneet Tiltun Koirakoulussa Jatkotottelevaisuus 1 -ryhmään. Siinä harjoittelemme jo koira vapaana. Jännitin aluksi aika paljon sitä, miten tämä vapaana olo Pepeltä onnistuu, kun paikalla on paljon häiriötekijöitä. Jännitys oli kuitenkin aivan turhaa, sillä Pepe kyllä tajuaa hienosti, että koulussa ei välitetä muista. Oikeastaan ainut ongelma meillä on nuuskiminen. Koulussa on nimittäin niin paljon muita hajuja, että välillä Pepe intoutuu nuuskimaan lattiaa vähän liiaksi. Muuten kaikki on tuntunut sujuvan hyvin. Olemme treenanneet paljon ihan samoja perusjuttuja kuin aiemminkin, nyt vain ilman remmiä. Uutena asiana on ollut muun muassa hyppy. Hyppyjähän tosin opettelimme jo kesällä ihan itsekseen. Pepe näyttää pitävän hyppäämisestä. Muutaman kerran se on intoutunut hypyistä jopa niin paljon, että hyppelee esteen yli, vaikka ei olisi tarkoituskaan!

Lisäksi olemme valmennustunneilla harjoitelleet jo Jatkotottelevaisuus 2 -ryhmää varten. Siinä mukaan tuleekin jo paljon haastavampia asioita. Esteen jälkeen pitäisi osata kääntyä ja pysähtyä odottamaan. Pitäisi myös malttaa odottaa paikallaan maaten, vaikka poistun näkyvistä. Odottaminen sujuukin jo melko hyvin Pepeltä. Isoimpana ja vaikeimpana uutena asiana on kuitenkin nouto. Siinä harjoittelemme vasta noutokapulan pitoa suussa, mikä ei Pepestä ole kovinkaan mukavaa. Nyt se kuitenkin jo tajuaa homman nimen ja kovin alistuneen näköisenä pitää kapulaa.

Koirapuistossa olemme säännöllisesti tavannet muiden yorkkien kanssa. Siellä on mukava juoksennella kavereiden kanssa. Jäämme tosin kovasti kaipaamaan yorkkikaveriamme, joukkuetoveriamme, Rusinaa, joka juoksentelee jo pilvien päällä.

Viime viikolla Pepelle tuli silmätulehdus. Yhtenä aamuna huomasimme silmässä olevan rähmää ja tarkemmin katsottuamme silmä oli aivan punainen. Lääkäristä saimme silmätippoja, jotka tepsivätkin heti. Jo seuraavana päivänä silmä oli entisensä. Kuuri täytyy tietysti silti käyttää loppuun.

Nyt ilmojen viilennyttyä Pepe on joutunut jälleen käyttämään takkia. Uusi sadetakki on jo suunnitteilla. Sitä alan ompelemaan kunhan muilta kiireiltäni kerkeän.

Pepe häiriökoirana

Osallistuimme Pepen kanssa Bichoneiden arkitottelevaisuus treeneihin. Meidät oli kutsuttu mukaan toimimaan häiriökoirakkona. Ideana siis oli, että muuten omassa porukassaan harjoitteleva pumpulipallomassa tottuisi treenaamaan myös erinäköisten koirien läsnäollessa. Vaikka tarkoituksemme oli aiheuttaa hämminkiä bichoneille, sekaisin meni lähinnä vain Pepe itse. Kontaktin saaminen oli vaikeaa, kun nuoren herran päässä vain pyörivät nuo leikkisät pumpulipallot. Nakkipaloillakaan ei paljoa ollut tehoa.

Lopulta Pepe kuitenkin tajusi homman nimen ja alkoi kiinnittää minuunkin jotain huomiota. Luoksetulossa Pepe kesken kaiken kiinnostui autossa odottavasta Oivasta ja jonossa kulkeminen oli pelkkää vetämistä. Hypyt ja luvan odottaminen namin syömiseen onnistuivat sen sijaan hienosti.

Kokemus ennen kaikkea palautti omistajan maan pinnalle hienosti menneen kesän jälkeen. Koulu on alkamassa ja meillä kärsitään edelleen keskittymishäiriöistä.

Ystävyysottelu

20. elokuuta järjestimme yorkkien ja bichon friseiden välisen ystävyysottelun. Bichoneita paikalle saapuikin melkoinen lauma, mutta yorkkeja edustamaan tuli vain neljä koiraa. Onneksi saimme vahvistukseksi joukkueeseemme yhden australianterrierin.

Joukkuekilpailu koostui kolmesta osiosta. Ensimmäisessä osiossa oli selviytymisrata, joka sisälsi estehyppyä, pujottelua ja paikalleen istumisen. Koska joukkueemme oli hieman vajaa, suoritti Pepe radan kahteen kertaan. Ratoja oli kaksi rinnakkain, joten samaan aikaan radalle lähti aina yksi bichon ja yksi yorkki. Ensimmäisenä radan suorittanut, sai joukkueelleen yhden luun. Pepe lähti radalle hieman turhankin innokkaasti. Kontakti omistajaan unohtui nimittäin täysin. Tästä saimme hiukan noottia ratamestari Mariannalta. Yhtä kaikki, päihitimme kilpakumppanimme kummallakin omalla vuorollamme.

Seuraava osio oli nakkirata. Periaate oli sama, kuin ensimmäisessäkin osiossa. Tällä kertaa rata koostui neljästä lautasesta, joiden päällä oli nakinpalanen. Ensimmäisenä nakit syönyt ja maaliin saapunut koira voitti jälleen joukkueelleen luun. Pepe kunnostautui tässäkin osiossa hienosti ja voitimme taas molemmilla omilla vuoroillamme vastassa olleet bichonit.
Kolmannessa osiossa kukin koira kävi vuorollaan haistelemassa kolmea purkkia. Yksi purkeista sisälsi nakkeja, muut leipää. Omistajan tehtäväksi jäi päätellä koiran käytöksestä, mikä rasioista oli nakkirasia. Pepe nuuhki jokaista rasiaa, oikeaa kenties hieman enemmän kuin muita, mutta minä valitsin silti väärän. Tästä jäi siis luu saamatta. Sen sijaan joukkueemme muut jäsenet arvasivat oikein, jopa Jani, joka yllättäen joutui täydentämään joukkuetta tässä osiossa Katin Jimi-koiralla.

Ottelu päättyi yorkkien selkeään voittoon luin 13-8. Tämä lämmitti mieltä, vaikka hauskaa olisi ollut ilman voittoakin. Palkinnoksi saimme purulelukengät ja keräämämme luut.

Varsinaisen ottelun jälkeen oli vielä yksilökilpailu. Siinä koira piti saada istumaan mahdollisimman nopeasti kun huudettiin "stop". Viimeisenä istunut koira putosi aina pelistä muiden saadessa jatkaa. Kisa jäi meiltä Pepen kanssa lyhyeen. En nimittäin kuullut huutoa ja putosimme pois jo alkumetreillä. No, pitihän niiden bichoneiden antaa jotain voittaa...

Jälkipelit mentiin puimaan läheiseen koirapuistoon. Pepe juoksenteli siellä innoissaan tervehtimässä kaikkia yorkkeja, bichoneita ja omistajia vuoronperään. Väsyneinä ja onnellisina voittajina palasimme kotiin nukkumaan.