Hyvää joulua!

Joulutunnelmissa

Koulukoira Pepe

Pepe on taas tänä syksynä jatkanut koulukoiran hommia. Työssään se on oiva, innokas tapaamaan oppilaita, mutta osaa kyllä rauhoittuakin lepäilemään tuntien ajaksi. Se osaa odottaa tarvittaessa yksin luokassa ja menee tervehtimään oppilaita vasta luvan saatuaan. Yhtä innokkaasti otetaan rapsutukset vastaan kaikilta, myös erityispuolen autistioppilailta. Pienessä koirassa on se hyvä puoli, että sitä saattavat rohkaistua silittämään myös koiria pelkäävät.

Välitunnilla näytämme vähän temppuja, leikimme leluilla ja ihan vaan juttelemme koirista oppilaiden kanssa. Oppitunneilla Pepe kiertelee rauhallisesti pulpettien välissä jokaisen luona siliteltävänä tai tarpeen mukaan käy viereeni makoilemaan ja odottelemaan. Ahkerasta tottelevaisuuskoulutuksesta on tässä työssä hyötyä. Työpäivä on mieluisesta toimenkuvasta huolimatta Pepelle rankka. Töiden jälkeen päiväunet ovat paikallaan, onhan koko päivä otettu vastaan hellittelyjä.

Pepe on saavuttanut koulussa suuren suosion. Koulukoira on odotettu vieras, joka piristää mukavasti arkista aherrusta. Oppilaat kyselivätkin jo, milloin Pepe taas tulee kouluun. No, kunhan emäntä toipuu jälleen työkuntoon on Pepe otettava taas mukaan. Toistaiseksi Pepe ei vielä käy ihan itsenäisesti töissä.

Chili 4v!

5.10. Chili täytti 4 vuotta! Mummo oli jälleen leiponut hienon kakun, josta sankari itse innokkaasti lipoi kermoja päältä. Lahjaksi Chili sai hienon uuden talvitakin. Ja pitihän Pepelle ostaa samanlainen. Muutama pakkaspäivä piti huolta, että takkeja päästiin myös testaamaan. Kulmakunnan komeimmat rotsit kuulemma!

Chili on parantanut käytöstään huomattavasti vuoden aikana. Ohi kulkevia naapureita ei haukuta enää lyttyyn, useimmiten tyydytään vain vahtimaan silmä kovana, että kulkevat varmasti ohi. Ja naapurin koiriakaan ei enää viitsi komentaa. Mummon kanssa Chili on käynyt ahkerasti Tapiolan Sampokujalla katselemassa ihmisvilinää. Oikeastaan onkin aika kivaa, kun joku pysähtyy silittelemään. Isin luona kyläillessä on mukavaa pötkähtää sohvalle rapsuteltavaksi. Tätä menoa tassutellaan vielä Pepen jälkiä pitkin kaverikoiraksi!

Iloa ja surua

Syksy on tullut ja tuonut meille mukanaan paljon arkisia iloja, mutta myös surua ja huolta. Pepen haimatulehdus uusi ja poika oli kaksi päivää tiputuksessa surkeassa kunnossa. Syytä uuteen tulehdukseen ei tiedetä, Pepe on ollut koko vuoden erikoisruokavaliolla ja voinut oikein hyvin. Onneksi pikkupotilas on toipunut hyvin ja on jälleen oma leikkisä itsensä.

Toivo taas on kärsinyt kovasta kutinasta ja rapsutellut itselleen pahannäköisiä karvattomia laikkuja. Aloitimme hypoallergeenisen dietin ja odottelemme vaikutuksia. Eläinlääkärin mukaan kyse on selkeästi allergiasta, mutta mistä?

Onneksi mukaan on mahtunut myös iloisia ja onnellisia hetkiä. Pepe ja Chili pääsivät agilitypuuhien pariin ja Toivolle ja Syltille on rakennettu hieno pieni ulkotarha terassille. Ulkotarha, eli Kattila, on varustettu muutamilla isoilla puupölkyillä ja tuppeensahatusta laudasta tehdyillä tasoilla. Käynti Kattilaan tapahtuu olohuoneen ikkunasta, mutta terassin puolella on toki ovikin meitä kaksijalkaisia varten. Kisut ulkoilevat Kattilassa niin mielellään, että olen pyrkinyt ajoittamaan ulkoilut juuri ennen ruokaa, jolloin kutsu sisälle toimii varmemmin.

Kesäisiä hetkiä muistellen

Nyt, kun lomat on lusittu ja arki jälleen koittanut, on mukava muistella menneen kesän kultaisia hetkiä. Tässä muutamia kuvia kesätouhuistamme.

Toivo tutkailee apiloita. Toivosta ulkona on jännää ihan kaikki.

Syltti on reipas ja utelias ulkoilija. Välillä pitää maistella heinänkortta.

Kotipihalla pistettiin taas rata pystyyn. Pepen lomassa parasta taisivat olla erilaiset aktiviteetit ulkona.

Tutustuimme myös uuteen kesäpaikkaan Humppilassa.

Toivo ja Syltti 1v

Tänä kesänä Toivo ja Syltti täyttivät vuoden. Virallinen syntymäpäivä oli 1. heinäkuuta, jolloin katteja juhlittiin. Päivähän toki on vain arvioitu, sillä oikea syntymäpäivä jää näiltä orpopennuilta ikuiseksi mysteeriksi. Lahjaksi kisut saivat tietysti uudet lelut. Päivää juhlittiin myös ulkoilun merkeissä.

1-vuotiaat kissamme ovat rauhoittuneet jo huomattavasti pentuajoista. Iltaisin tosin on silti usein kova ralli päällä, kun kaksikko jahtaa toisiaan ympäri asuntoa välillä painien. Käytöstapoja on opiskeltu ahkerasti koko vuoden ja nykyisin ruokaa osataankin jo odottaa pääsääntöisesti lattialla istuen. Myöskin isäntäväki saa syödä oman ateriansa rauhassa, vaikka kissat seurana pöydällä usein ovatkin.

Hieman murheitakin on ehtinyt kertyä. Toivo nimittäin on saanut kaksi epileptistä kohtausta, joiden syytä ei ole löytynyt. Luultavasti kyseessä on epilepsia. Toistaiseksi mennään ilman lääkitystä ja toivotaan, että kohtaukset eivät toistuisi ainakaan usein.

Muuten mirrit voivat oikein hyvin. Eläinlääkärissä käytiin uusimassa rokotteet ja lääkäri kehui kovin hyvinvoivia kissojamme. Toivo onkin kasvanut melkoisen isoksi, 5.4kg, ja lähentelee jo Pepen kokoa. Syltti taas jäi perheemme pienokaiseksi, painaen tällä hetkellä 2,8kg. Kokoero näiden kahden välillä on siis huima, mutta noin kokonaisuudessaan ne ovat sopivasti samaa kaliiberia hauvojemme kanssa. (Pepe 5,5kg ja Chili 3kg)

Mukavaa on ollut myös se, että Toivo ja Syltti pääsivät käymään mökilläkin. Siellä he saivat vieraikseen hyväsydämiset auttajansa, eli Margitin löytöeläintalolta ja Topin ja Sarin pentuajan sijaisperheestään.