Pepe täytti 7.2. kolme vuotta. Synttäreitä juhlittiin varsin hillitysti kotioloissa oman perheen kanssa herkutellen ja leikkien. Pepestä on kehittynyt varsin tottelevainen ja viisas koira. Villin pienen Chilin rinnalla Pepe tuntuu nyt entistäkin hyväkäytöksisemmältä. Pepen hyvin opittuja tapoja on välillä ehtinyt pitää jo itsestäänselvyytenä, mutta Chilin liittyessä perheeseemme, on Pepen hieno käytös noussut taas arvoonsa.
Rokotukset Pepe sai yhtäaikaa Chilin kanssa. Kuukautta aiemmin olimme käyneet Chilin rokotuksessa ja Pepe oli silloinkin mukana lääkärissä, ihan vain toteamassa, ettei eläinlääkäriasema ole ollenkaan paha paikka. Silti, kun Pepe omaa rokotustaan varten nostettiin hoitopöydälle, alkoi sitä jälleen pelottaa. Jouduin pitelemään Pepeä sylissäni pistoksen ajan. Myös Chiliä piti pitää sylissä, mutta ei suinkaan siksi, että sitä olisi pelottanut, vaan siksi, että sen oli muuten mahdoton pysyä paikallaan.
Pepestä on kasvanut varsin vanttera poika. Painoa oli jälleen tullut hieman lisää. Nykyinen massa on jo 5,8kg. Eläinlääkäri kehui sitä silti hyvin sopusuhtaiseksi ja lihaksikkaaksi. Chili sen sijaan jää varmaankin huomattavasti pienemmäksi. Sen paino oli vasta 2,2kg, joka tosin on yorkille tässä vaiheessa varsin normaali paino.
perjantai 13. helmikuuta 2009
perjantai 30. tammikuuta 2009
Alkuvuoden 2009 kuulumisia

Vuodenvaihteen Pepe ja Chili viettivät rauhallisesti mummon luona. Pepeähän rakettien pauke ei ole ennenkään häirinnyt ja onneksi Chili otti tässä asiassa mallia isoveljeltään.
Joululahjaksi saadut lelut ovat olleet kovassa käytössä koko alkuvuoden. Pojat ovat jahdanneet toisiaan leluista kinastellessaan, aina on nimittäin saatava juuri se sama lelu mikä toisella sillä hetkellä on. Näissä mittelöissä Chili on osoittautunut periksiantamattomaksi. Välillä Pepe tosin hyppää sängylle tai sohvalle lelun kanssa, Chilin ulottumattomiin.
Koska Pepe ei aina pienen kiusankappaleen seuraa jaksa, on hyvä, että Chili on päässyt temmeltämään ikäisessään seurassa. Chili on tavannut veljeään Vicceä, joka muutti aivan lähistölle. Myös muita sisaruksia käytiin tapaamassa edellisessä kodissa kasvattajan luona. Vaikka paikalla oli kaksi muutakin pentusisarusta sekä emo ja isosisko, mieluisin leikkikaveri oli Vicce. Pikkuveijarit telmivät väsymättä useita tunteja. Joululomalla Chili tutustui myös Bichon poikiin, kun kyläilimme pentutreffien merkeissä suloisten bichon tyttösten luona. Pikkuinen pumpulipallo Dotti olisi Chilistä ollut mielenkiintoista seuraa, mutta isompien bichoneiden hurjat leikit ja vieras paikka taisivat hieman jännittää Chiliä.
Arkeenpaluun myötä Chili on joutunut opettelemaan yksinoloa kotona. Kotiin tullessani olen löytänyt parhaimmillaan viisi paria sukkia keittiön lattialta. Suurin huvi näyttäisi siis olevan likapyykin varastelu pyykkikorista. Muuten yksinolo sujuu hyvin. Sisäsiisteyttä opetellaan kovasti ja pienet pyrähdykset ulkona ovat tiuhassa. Ulkoiluhetkien tarkka ajoitus on tällä hetkellä kaikki kaikessa.
tiistai 23. joulukuuta 2008
lauantai 20. joulukuuta 2008
Chili uudessa kodissa
Pikkuinen Chili haettiin uuteen kotiinsa perjantaina 5. joulukuuta. Koko automatkan kuului piipitystä, kun Chili lähti emonsa luota lopullisesti maailmalle. Uudessa kodissa odotti isoveli Pepe. Pepe ei ollut aluksi ollenkaan iloinen pienestä leikkikaveristaan. Se arasteli pentua edelleen ja pyrki syliin turvaan. Aina Chilin tullessa tekemään tuttavuutta, Pepe murahti epäluuloisesti ja irvisti pikkuiselle.
Kahden ensimmäisen päivän ajan kuului jatkuva piipitys. Chili taisi olla kovin ikävissään. Pepestäkään ei ollut sille mitään lohtua, sillä Pepe ei välittänyt pienestä piipittäjästä lainkaan. Kolmantena päivänä ikävä kuitenkin hellitti. Alusta asti Chili tutustui reippaasti uuteen ympäristöön ja nyt se ilmeisesti ymmärsi jäävänsä luoksemme tähän uuteen kotiinsa.
Chilin vietettyä meillä hieman yli viikon alkoi Pepekin rohkaistua leikkimään sen kanssa. Pojat taistelevat keskenään leluista, ajavat toisiaan takaa ja välillä painivat. Pepe kohtelee Chiliä todella hienosti. Se varoo satuttamasta pienempäänsä rajuissakin leikeissä. Chili sen sijaan ei keinoja kaihda. Se roikkuu Pepen partakarvoissa, hyppii nenille ja vetää töpöhännästä. Pepe onkin tuon tuosta hätää kärsimässä sen kanssa. Onneksi välillä pääsee hyppäämään sänkyyn turvaan.
Chili on uskomatoman rohkea ja sinnikäs pikku riiviö. Se on jo nyt ottanut yliotteen Pepestä. Pepe parka luovuttaa luun heti Chilille, kun se tulee osingoille. Ja Chilillehän kelpaa vain juuri se samainen luu, jota Pepe kaluaa, vaikka lattiat ovatkin täynnä leluja ja puruluita. Onneksi Chili on jo aika hyvin sisäistänyt tiukan EI-käskyn merkityksen. Sitä se saakin kuulla vähän väliä.
Ensimmäiset viikot Chili vietti päivähoidossa mummon luona, meidän ollessamme töissä. Se oli mummolassa heti kuin kotonaan ja sinne sen saattaakin jättää milloin tahansa hyvillä mielin hoitoon. Nyt joululomalla harjoittelemme kuitenkin myös yksinoloa kotona. Ulkoilu remmissä sujuu Chililtä hyvin. Itse tosin tässä opettelen vielä, miten ulkoilutetaan kahta koiraa sotkeutumatta remmeihin.
perjantai 21. marraskuuta 2008
Pepen uusimmat kuulumiset
Pepe on aloittanut jälleen opintonsa tottelevaisuusharrastuksen parissa. Pitkän tauon jälkeen oli mukava palata harjoitusten pariin ja huomata, että ihan kaikkea ei toki oltu unohdettu. Arkeen paluun vastapainoksi Pepe juhli tupareita uudessa kodissaan. Paikalle tulivat vanhat tutut Bichon pojat Mauno ja Oiva. Etenkin Oiva oli Pepelle erittäin mieluisa vieras.
Tällä hetkellä Pepe odottaa uutta leikkikaveria, suloista pientä pikkuveljeä saapuvaksi! Kuin jonkinlaisen kohtalon johdattamana, isäntäväki päätyi ratkaisuun, että ihana pieni Chili-poika muuttaa kotiimme muutaman viikon kuluttua. Kävimme Pepen kanssa tutustumassa Chiliin ja muuhun pentueeseen Mini Myth -kennelissä, Järvenpäässä. Pepe tosin oli kiinnostuneempi Mini Mythin muusta väestä kuin pennuista. Itse asiassa meidän varsinainen machomme tuntui hieman arastelevan pentuja. Innolla odotamme, että saamme uuden perheenjäsenemme kotiin!
Tällä hetkellä Pepe odottaa uutta leikkikaveria, suloista pientä pikkuveljeä saapuvaksi! Kuin jonkinlaisen kohtalon johdattamana, isäntäväki päätyi ratkaisuun, että ihana pieni Chili-poika muuttaa kotiimme muutaman viikon kuluttua. Kävimme Pepen kanssa tutustumassa Chiliin ja muuhun pentueeseen Mini Myth -kennelissä, Järvenpäässä. Pepe tosin oli kiinnostuneempi Mini Mythin muusta väestä kuin pennuista. Itse asiassa meidän varsinainen machomme tuntui hieman arastelevan pentuja. Innolla odotamme, että saamme uuden perheenjäsenemme kotiin!
perjantai 31. lokakuuta 2008
Uusi koti
Pepe on saanut muuton myötä uuden kodin Espoosta Mankkaalta. Pihalla on tilaa juoksennella ja leluja voi levitellä nyt useampaan huoneeseen. Pepe osallistui uuden kotinsa remontointiinkin. Lattialistojen irrottelussa se nuuski ihmeissään joka nurkan ja pyrki jatkuvasti syliin valvomaan työn edistymistä. Vanhat tutut lelut ja lempipaikat sängyllä ja sohvalla saivat Pepen tuntemaan olonsa kotoisaksi heti muuton jälkeen. Naapurisovun päälle Pepe ei tosin tunnu ymmärtävän kovinkaan paljon. Se nimittäin murisee epäluuloisesti naapurin leikkisälle labradorinnoutajalle. Toiveikkaana odotamme, josko pojista sittenkin tulisi kaverukset. Treenailut ja Pepen opinnot ovat kaiken muun hässäkän keskellä jääneet vähemmälle, mutta niihin on tarkoitus jälleen palata kunhan emäntä saa arjen uudessa kodissa pyörimään omalla painollaan.
tiistai 30. syyskuuta 2008
Möllitoko 3.8.08
Testasimme loppukesän kisakunnon Tiltun Koirakoulun järjestämässä möllitokossa 3.8. Oman haasteensa kisaan meille antoi kostea sää ja Munkkiniemen Koneen kentän märkä nurmialusta. Etukäteen jännitin lähinnä Pepen halukkuutta istua ja maata kostealla nurmella, mutta ikävät olosuhteet eivät onneksi innokasta kilpailijaamme haitanneet. Paikallamakuun aika oli lyhennetty ja koiran sai pitää kytkettynä siten, että omistajan tuli siirtyä remminmitan päähän koirasta. Tämä sujui hienosti ja saimmekin Tiltu-tuomarilta täyden kympin, kuten myös luoksepäästävyydestä.
Seuraaminen kytkettynä sujui myös moitteettomasti, tästäkin siis täydet pisteet. Sen sijaan maahanmeno ja seisomaanjääminen seuraamisen yhteydessä jouduttiin vetämään kaksoiskäskyn kautta, ennen kuin viesti meni Pepelle perille. Nästä osioista saimme arvosanan 9. Luoksetulo alkoi jälleen lupaavan vauhdikkaasti, mutta jalkojeni juureen päästyään märän nurmikon tuoksut alkoivat kiehtoa Pepeä liikaa ja jouduin kiinnittämään innokkaan nuuskijan huomion uudestaan itseeni ja meneillään olevaan suoritukseen. Saimme arvosanan 8,5.
Estehyppy suoritettiin seuraamisen yhteydessä. Pepe hyppäsi innokkaasti ja muisti hypyn jälkeen sopivasti rauhoittuakin jälleen seuraamaan minua ja lopulta pysähtymään viereeni. Nappisuoritus eli 10 pistettä. Kokonaisvaikutuksesta saimme 9 pistettä, jossa tuomari huomioi mm. koiran rodun. Kyseessähän ei varsinaisesti ole mikään palveluskoirarotu, vaan omapäinen ja vilkas pieni terrieri. Siksi olenkin erityisen ylpeä suorituksestamme. Tämä oli myös ensimmäinen kisamme, jossa mikään osio ei mennyt täysin nollille.
Yhteispisteitä saimme kertoimet mukaan laskettuna 150,5/160. Tämä oikeutti meidät kolmansiksi viiden kilpailijan joukossa. Palkinnoksi saimme mukavan sinisen siilivinkulelun. Pepe innostui palkinnostaan niin, että kantoi sen itse koko matkan autolle asti. Lelu on ollut ahkerassa käytössä myös siitä eteenpäin.
Tässä vielä pistetaulukkomme.
Seuraaminen kytkettynä sujui myös moitteettomasti, tästäkin siis täydet pisteet. Sen sijaan maahanmeno ja seisomaanjääminen seuraamisen yhteydessä jouduttiin vetämään kaksoiskäskyn kautta, ennen kuin viesti meni Pepelle perille. Nästä osioista saimme arvosanan 9. Luoksetulo alkoi jälleen lupaavan vauhdikkaasti, mutta jalkojeni juureen päästyään märän nurmikon tuoksut alkoivat kiehtoa Pepeä liikaa ja jouduin kiinnittämään innokkaan nuuskijan huomion uudestaan itseeni ja meneillään olevaan suoritukseen. Saimme arvosanan 8,5.
Estehyppy suoritettiin seuraamisen yhteydessä. Pepe hyppäsi innokkaasti ja muisti hypyn jälkeen sopivasti rauhoittuakin jälleen seuraamaan minua ja lopulta pysähtymään viereeni. Nappisuoritus eli 10 pistettä. Kokonaisvaikutuksesta saimme 9 pistettä, jossa tuomari huomioi mm. koiran rodun. Kyseessähän ei varsinaisesti ole mikään palveluskoirarotu, vaan omapäinen ja vilkas pieni terrieri. Siksi olenkin erityisen ylpeä suorituksestamme. Tämä oli myös ensimmäinen kisamme, jossa mikään osio ei mennyt täysin nollille.
Yhteispisteitä saimme kertoimet mukaan laskettuna 150,5/160. Tämä oikeutti meidät kolmansiksi viiden kilpailijan joukossa. Palkinnoksi saimme mukavan sinisen siilivinkulelun. Pepe innostui palkinnostaan niin, että kantoi sen itse koko matkan autolle asti. Lelu on ollut ahkerassa käytössä myös siitä eteenpäin.
Tässä vielä pistetaulukkomme.
| Liike | pisteet | kerroin | pisteet | |||
| Luoksepäästävyys | 10 | 1 | 10 | |||
| Paikalla makaaminen | 10 | 3 | 30 | |||
| Seuraaminen kytkettynä | 10 | 2 | 20 | |||
| Seuraaminen taluttimetta | 4 | |||||
| Maahanmeno seuraamisen yhteydessä | 9 | 2 | 18 | |||
| Luoksetulo | 8,5 | 3 | 25,5 | |||
| Seisominen seuraamisen yhteydessä | 9 | 2 | 18 | |||
| Estehyppy | 10 | 2 | 20 | |||
| Kokonaisvaikutus | 9 | 1 | 9 | |||
| 150,5/ | 160 | |||||
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
