Curry 3v

Yksi kesän sankareista oli tietysti myös Curry, joka täytti kolme vuotta. Curry taitaa olla meidän laumamme Peter Pan, siis poika, joka ei koskaan kasva aikuiseksi. Uskomaton energia, uteliaisuus ja rämäpäisyys yhdistettynä voimakkaaseen tahtoon, takaa sen, että päivät Curryn kanssa eivät käy pitkäveteisiksi. Ja tietysti pieni mies on äärettömän hellyydenkipeä ja varsinainen suukkokone, eikä sen tempauksista voi kovin vihainenkaan olla. Vahtiviettiä löytyy ja Curry ilmoittaa kaikesta epätavallisesta ja tavallisestakin kovaäänisellä haukulla. Eipä ole yksi tai kaksi kertaa, kun se on herättänyt muun lauman keskellä yötä jotain epäilyttävää kuullessaan. Sitten se kaivautuu takaisin kainaloon peiton alle, jossa on paras paikka nukkua.

Lelut ovat Curryn suurin intohimo. Parhaita ovat kumilelut, mutta kaikki muutkin kelpaavat. Ja mikä tahansa onkaan jollain toisella, on pakko saada. Leikkiä voi yksinkin, mutta kivointa on tietysti, jos joku heittelee lelua tai Pepe jahtaa perässä.

Curry tunnetaan myös melkoisena herkkusuuna. Olkootkin, että kissankakka ei meidän muiden mielestä niin herkkua olekaan. Kesällä puutarhan mansikoista ehti nauttia lähinnä vain Curry. Mustikoita hamuttiin suoraan varvuista. Etanoille tarkoitettu olutansa houkutteli Curryn keskelle kukkapenkkejä lipittämään mallasjuomaa. Pöydiltä varastetaan heti tilaisuuden tullen, jos vain tuolit on jätetty niin, että niille pääsee hyppäämään. Joku hellämielinen on antanut Currylle pöydästä vesimeloonia ja nykyisin aina kun meloonia syödään, on Curry vaativasti raapimassa jalkoja vasten osinkoa.

Turhia ei kannata murehtia, vaan elää joka hetkessä täysillä, tuumii Curry. Huoleton lapsuus jatkukoon!

Toivo ja Syltti 5v!

Heinäkuun alussa juhlittiin taas kattien arvioitua syntymäpäivää. Luulisi viisivuotiaiden jo jättäneen metkujen keksimisen, mutta sujuu se etenkin Toivolta edelleen. Toivo on nimittäin oppinut avaamaan ovia. Tietyt huoneet kun ovat sattuneesta syystä kissoilta kiellettyjä. Ja niihin hinku on tietysti kova. Pitkänä poikana Toivo oppi, että kahvaa painamallahan ovet aukeavat. Nyt on sitten ensimmäinen kahva jo käännetty. Syltti onkin kiltimpi tyttö ja hiippailee avoimista ovista sitten perässä.

Ulkoilu kattilassa on kesäaikaan kissoille mieleen. Etenkin Syltti viihtyy ulkoaitauksessa pitkät tovit vaanimassa lintuja ja pieniä pörriäisiä. Aamulla se nousee usein jo varhain katselemaan lintuja keittiön ikkunasta. Toivo taas tulee herättämään isäntäväkeä käymällä kainaloon kehräämään. Vaan mikä olisikaan parempi tapa herätä.

Kätköllä

Kesälomalla koirapojilla on aikaa osallistua myös yhteen perheen harrastuksista, geokätköilyyn. Pojat ovat päässeet pitkille automatkoille, jotka suuntaavat mitä ihmeellisimpiin uusiin paikkoihin. Paikan päällä sitten etsitään kuumeisesti jotain purkkia. Varsinaista apua pojista ei etsintöihin ole, mutta antaahan koiran ulkoilutus hyvän ja hämäävän alibin, eivätkä mahdolliset ohikulkijat kiinnitä etsintöihin niin huomiota. Parasta taitaa kuitenkin olla uusien hajujen ja paikkojen tutkiskelu ja omien hajuviestien jättäminen seuraaville geokoirille.

Juvalla pysähdyspaikalla

Enonkoskella kauniin kosken äärellä

Savonlinnassa poseerattiin Olavin linnan edustalla.

Arvovaltaisen rakkineuvoston kokous Sulkavalla

Curryn tokovuosi

Curry on ahkerasti opiskellut tokoa kuluneen vuoden aikana Koirakoulu Kompassissa. Kaikki tokokurssit käytyämme pääsimme alkusyksystä valmennusryhmään, joka onkin ollut todella tehokas ja kiva. Ruudun Curry oppi pelkästään valmennustunneilla, sillä sitä emme ole päässeet kotioloissa lainkaan treenaamaan. Poika on muutenkin nopea ja innokas oppimaan. Malttia täytyy toki tässäkin lajissa kasvattaa, mutta meno ei ole agilityradalta tuttua kiihtymystä lähelläkään.

Vaikka edistystä on tapahtunut vuoden aikana huimasti, pientä takapakkiakin otettiin. Paikallaolo, joka oli jo mukavan varma, jouduttiin aloittamaan lähes alusta. Curry pääsi muutaman kerran karkaamaan ihanien kanssatreenaajien luokse ja nopeaoppisena keksi heti jatkaa tätä ei-toivottua käytöstä. Nyt on sitten kovasti tilannetta paikkailtu ja lähdetty etenemään jälleen pienin askelin kohti varmaa paikallaoloa.

Valitettavasti vielä emme tiedä jatkuuko valmennusryhmä syksyllä. Kesä ainakin on tokovalmennuksesta taukoa opettajan lopetettua. Vaikka säännöllisistä agility- ja tokotreeneistä onkin nyt lomaa, ei Curry aivan pääse tylsistymään ilman opintoja. Meillähän on nyt hyvin aikaa ja yorkille sopivat säät hioa muun muassa paikallaoloa kuntoon. Ehkä ruutuakin päästään nyt treenailemaan ulkona. Ja arkitottelevaisuushan se tällä veijarilla on vielä pahasti työn alla!

Curry, aksajengiläinen

Olemme Curryn kanssa nyt harrastaneet agilityä Koirakoulu Kompassissa puolitoista vuotta. Olemme kasanneet oman pienen ja mukavan porukan, jonka kanssa olemme varanneet jokaviikkoisen treenivuoron mahtavan Marjon opetuksessa. Sekalainen poppoomme on hitsautunut yhteen ja kutsumme itseämme Aksajengiksi.

Curry on innokas aksaaja. Niin innokas, että radalle päästyä kaikki opitut käskyt unohtuvat ja parasta olisi vain painella täysiä esteeltä toiselle. Vaan kun pitäisi seurata myös minun ohjauksiani. Ne ovat valitettavasti hitaita, kömpelöitä ja epäselviä. Ja sekös Currya harmittaa! Harmittaa niin paljon, että pitää haukkua ja komentaa minua. Koko radan ajan.

Mutta hauskaa meillä on! Aksajengi tsemppaa, vaikka kaikki ei aina menisikään ihan putkeen. Parasta on, että Curry nauttii tekemisestä täysillä. Ehkä yhteisetpeli omistajan kanssa hioutuu siinä vähitellen.

Curry vs karhu

28.2. kävimme Curryn kanssa Show Hau Centerin järjestämässä petotestissä. Ideana oli testata oman koiran reaktiota pedon kohdatessa. Valittavina petoina oli karhu, susi ja ilves, joista valitsimme karhun. Testikarhu oli pyörien päällä oleva koneella kauko-ohjattava pieni karhu. Myös Curryn isosisko Nala lähti testattavaksi.

Curry kytkettiin pitkään liinaan ja alussa testaaja antoi ohjeet ja kyseli hieman Curryn luonteesta. Sitten lähdimme lyhyellä hihnalla kulkemaan testialueelle ja matkalla Curryn piti haistaa oikeaa karhun hajua, jota oli paikalle tuotu.

Heti kun karhu tuli näköesteen takaa esille, tuli minun pysähtyä ja olla muuten reagoimatta tilanteeseen. Curry lähti rohkeasti pitkällä liinalla karhua haukkumaan jääden kuitenkin turvallisen välimatkan päähän. Kun karhu ei Curryn haukkuun kuitenkaan reagoinut, vaan tuijotti vain takaisin, päätti Curry fiksuna poikana itse väistää ja pötkiä pakoon turvallisempaan paikkaan. Curry tuli jalkojeni juureen ja haukkui karhua jonkun aikaa siitä. Mutta kun emäntä kerran seisoi vain paikallaan, bongasi Curry kentän laidalla kuvaamassa olleen isännän ja päätti suunnata sinne.

Lopussa testaaja Asko Sorvo antoi meille niin kirjallisen kuin suullisen palautteen. Hän kehui Curryn olevan rohkea, kun aloitti haukun, mutta fiksu väistäessään huomattuaan ettei karhu reagoinut sen haukkuun toivotulla tavalla. Koska minusta ei ollut tilanteessa apua, päätti Curry suunnata sinne, mistä löytäisi turvaa, eli isännän luo. Myös koiran palautuminen tilanteesta katsottiin tärkeäksi, eikä Curry palautekeskustelun aikana tuntunut muistelevan karhun kohtaamista enää lainkaan. Nyt kun Curry on kerran päässyt karhun kohtaamaan, pitäisi sen osata arvata tuleva, jos joskus karhun kohtaisimme. Luultavasti se ei edes yrittäisi enää haukkua, vaan suuntaisi kotiin isännän luo ja jättäisi minut karhun ruoaksi!

Kaiken kaikkiaan Curry toimi lopulta ihan toivomallani tavalla. Mikään vellihousu se ei ollut, kuten osasin arvatakin, mutta kyllähän alle 4kg koiran tulee tajuta isompiaan väistääkin, jos oma haukku ei karkotukseen kerran toimi.

Isosisko Nala käyttäytyi hyvin samalla tavalla. Nala tosin jaksoi haukkua karhua pidempään eikä se löytänyt vastaavaa turvahenkilöä kentän laidalta, jonka luokse olisi paennut. Yhtä kaikki, lopulta myös kasvattaja Marie tuli karhun syömäksi. Mutta kumpikin sisaruksista käyttäytyi ihan niin kun yorkshirenterrierin kuuluukin, rohkeasti, mutta viisaasti!

Pepe 10 vuotta!

7. helmikuuta oli suuri juhlapäivä, kun Pepe täytti 10 vuotta. Pyöreitä juhlinut sankari sai tietysti lahjaksi leluja, röhkivän possun ja pitkäraajaisen apinan. Apinaa olikin hyvä vetää kilpaa pikkuveli Curryn kanssa, sillä siitä sai pitävän otteen. Sanomattakin lienee selvää, ettei apina ihan priimakunnossa enää ole.

Pepe on seniori-iästään huolimatta pirteä ja leikkisä. Lenkillä sitä luulevat monet vielä nuoreksi pojaksi. Omat terveysongelmansahan Pepellä on, cushing, krooninen haimatulehdus ja herkkä vatsa, mutta varsinaisia vanhuuden merkkejä ei näy. Leppoisaa kotielämää viettäen toivottavasti saamme nauttia rakkaasta Pepestä vielä monta vuotta. Vaikka aktiiviharrastukset ovat jo jääneet, opettelee Pepe kotona mielellään uusia temppuja. Mummon luona Pepe saa välillä laatuaikaa ilman pikkusisaruksiaan ja silloin onkin parasta leikkiä, kun kukaan ei ole viemässä leluja.