Hyvää joulua kaikille ystävillemme!

Täystuho

Ei sillä, että elämä laumassamme olisi ennenkään ollut pitkäveteistä, mutta Curryn tultua vipinää ja vilskettä on riittänyt kerrakseen. Pieni herra on täynnä virtaa, joka purkautuu välillä ei-toivotuillakin tavoilla. Kun Curry ei saa leikkiyritykilleen vastakaikua muilta, täytyy keksiä puuhaa yksinään. Silloin voi vedellä vaikka vessapaperirullasta metreittäin pehmoista paperia ja silputa sen pieniksi paloiksi ympäriinsä. Isäntäväki yrittää olla ovela ja nostaa paperin ulottumattomiin. Eipä hätiä, pyykkikorista voi aina varastaa sukkia ja kuljettaa ympäri asuntoa. Ja jos kaipaa pureskeltavaa, sitä saa suoraan kissanvessasta. Jälleen isäntäväki luuli keksineensä keinon tähänkin pulmaan. Hiekkalaatikko nostettiin penkille. Hetken tämä toimikin, kunnes Curry oppi hyppäämään penkille. Ennen Curryn tuloa sähköjohdot oli suojattu huolella muovisilla johtoputkilla. Mutta Currypa repi nekin pois. Sanomattakin lienee selvä, että kiellot ja torut eivät Curryyn juuri tehoa. Täysin tehottomaksi on todettu myös suihkutettava pureskelunestoaine. Vaan sanoinkuvaamattoman suloinen ja rakastettava ilopilleri saa tietysti kaiken anteeksi lopulta. Pieni pusukone sulattaa sydämet, vaikka juuri olisikin maistellut vähän kissanhiekkaa.

Chili 5v

Chili-pikkaraisemme täytti jo viisi vuotta. Koska syntymäpäivä osui samalle päivälle ystäväni häiden kanssa, siirrettiin Chilin juhlia hieman myöhemmäksi. Taas herkuteltiin mummon tekemällä kakulla.

Chili on viimeaikoina joutunut melkoiseen höykytykseen. Pikkuveli Curry hyppii jatkuvasti kimpussa. Chili sietää paljon, mutta yrittää välillä pistää takaisin, siinä tosin onnistumatta. Muuten Chili näyttää varsin hyvää isoveljen esimerkkiä. Pihalla ei enää haukuta ja ruoka syödään nätisti omasta kupista. Lenkillä ohituksien sujuvuus riippuu paljon vastaantulijasta, mutta monesti ohi tepastellaan ilman kummempia rähinöitä. Pennun tultua taloon Chilin käytöstavat ovat nousseet arvoonsa.

Curry

Perheemme kasvoi, kun laumaan liittyi suloinen pieni Curry-koira! Hyvän ystäväni Marien kennelin uusia pentuja odotettiin innolla jo keväästä asti. Sain seurata pentujen kehitystä alusta saakka ja yhdessä Marien kanssa valitsimme meille uuden perheenjäsenen. Valinnanvaraa tuntui aluksi olevan runsaasti, sillä Didi-emo sai valtavan yhdeksän pennun pentueen, josta lopulta kahdeksan selvisi. Poikia oli viisi. Vähitellen vaihtoehdot karsiutuivat ja valitsimme Curryn. Poika sai viralliseksi nimekseen De Marie Didi´s Sweet Curry.

Curry kotiutui hyvin meille. Rohkeana se teki heti tuttavuutta laumamme muiden jäsenten kanssa -vallan riesaksi asti. Leikkisänä ja vilkkaana pentuna se on jatkuvasti muiden kimpussa. Pepe ei pennusta juuri piittaa ja tyytyy murahtamaan liian innokkaille leikkiyrityksille. Chili on kokenut kovimman kohtalon ja joutuu jatkuvasti Curryn hyökkäysten kohteeksi. Se toisaalta myös sietää pennun hyppelyä parhaiten. Toivo on myös osoittanut ihailtavaa kärsivällisyyttä. Se yrittää olla välittämättä ja saadessaan tarpeekseen koittaa tassuillaan kellistää Curryn maahan. Syltti on toistaiseksi päässyt vähimmällä. Jostain syystä Curry on jättänyt sen useimmiten rauhaan. Muutaman kerran Syltti on tosin joutunut näpäyttämään pentua määrätietoisesti tassullaan, mutta tehnyt senkin nätisti kynsiä käyttämättä.

Nyt harjoittelemme Curryn kanssa kovasti käytöstapoja ja kaikkia hoitotoimenpiteitä. Kutiavat ikenet saavat Curryn pureskelemaan jatkuvasti kaikkea, eikä yhtään vähiten hoitavia käsiä. Ruokailut omalta kupilta ja lenkkeilyt alkavat pikkuhiljaa jo sujua. Onneksi Curry vaikuttaa kovin oppivaiselta. Toisaalta omaa tahtoa löytyy myös kovasti ja isäntäväen on nyt oltava koulutuksessa erityisen määrätietoisia. Kerrassaan rakastettava pieni pakkaus tuo todellakin piristystä pimeneviin iltoihin!

Mökkeilyä

Kesään kuului tietysti ihanat mökkireissut Mäntyharjulle ja Humppilaan. Mäntyharjulla kalastimme ahkerasti ja Pepe ja Chilikin pääsivät mukaan koskelle kaloja narraamaan. Iltanuotiolla paistettiin sitten ahvenia.
Parasta oli kuitenkin juoksentelu pihalla lelujen kanssa. Mökillä on ihan omat lelut, jotka ovat aina yhtä innostavia. Ne levitellään ympäri tupaa ja niitä kannetaan aina mukaan ulos.

Myös Humppilan mökillä odottavat omat lelut. Ja sieltä löytyy myös väsymätön pallonheittäjä, isi. Toivo ja Sylttikin pääsivät käymään Humppilassa ja ulkoilemaan valjaissa, vaikka aika jännää se siellä olikin. Toivoa kiinnosti kovasti ranta. Mukavia mökkireissuja on tänä kesänä ollut. Onneksi ehdimme tehdä niitä muutaman vielä tässä syksynkin aikana.

Toivo ja Syltti 2v

Kas, kissanpennuistamme onkin kasvanut jo kaksivuotiaita aikuisia. Tosin Toivo taisi jäädä ikuiseksi pennuksi, niin lapsellisen leikkisä tuo laumamme suurin on. Uteliaisuus johtaa usein isäntäväen kannalta epätoivottuihin tilanteisiin, kun esimerkiksi keittiön kaapeista on pengottu maustepusseja ja levitelty pitkin lattioita.

Pikkuvanha ja itsenäinen Syltti taas on puuhissaan varovaisempi. Toisaalta se on myös usein Toivoa villitsemässä ja osallistuu tihutöihin itsekin.

Arvioitua syntymäpäivää juhlittiin ulkoilun merkeissä jälleen heinäkuun ensimmäisenä päivänä. Vaikka kissakaksikkomme aiheuttaakin harmaita hiuksia omistajilleen tuon tuosta, ei koti olisi enää koti ilman näitä mirrejä. Iltarutiineihin kissojen kanssa kuuluu vitaamiinien ja namien syönti sängyssä nukkumaan mennessä. Siitä kuuluva tyytyväinen kehräys on paras tietämäni tuutulaulu. Ja aamut alkavat aina hymyssäsuin, kun lämmin kissa kömpii kainaloon, näykkää hellästi nenänpäästä ja torkahtaa jälleen tuhisten uneen.

Kesän tuoksuja

Kesän tuoksuja on ollut mukava haistella. Helteisinä päivinä koko eläinlauma lötköttelee mieluiten sisätiloissa, mutta illan viiletessä voi irrotella pihalla. Pepe varsinkin purkaa välillä energiaansa iltahepuleilla juosten villinä pitkin pihaa. Toivo ja Syltti haistelevat kesäiltaa kattilasta. Välillä voi yrittää nyhtää tomaatinlehteä verkon läpi.

Pepe ja Chili ovat päässeet myös mökkeilemään. Siellä on ihan omat lelut odottamassa villiä riepotusta. Parasta on kuitenkin juosta rinnettä ylös ja alas. Välillä voi käydä ihmettelemässä laineiden liplatusta. Kesää parhaimmillaan!

Lääkärissäkin on toki käyty. Pepen jatkuviin virtsatietulehduksiin etsittiin syytä, joka nyt näyttäisi löytyneen. Testien mukaan Pepe sairastaa cushingin tautia, joka tuottaa elimistöön liikaa kortisolia. Lääkitys on aloitettu ja pian seurataan sen vaikutuksia. Toivonkin virtsatietulehdus uusi. Nyt herralla on pidempi antibiottikuuri menossa. Onneksi on lomaa ja aikaa olla lemmikkien seurassa. Mikään ei voita pitkiä aamu-unia tuhisevien ja kehräävien karvakasojen vieressä!