RTK1

Koska Chilin RTK1-tittelin saavuttaminen oli kiinni enää yhdestä hyväksytystä tuloksesta, päätin ottaa tämän vuoden projektiksi sen hankkimisen. Alla oli kaksi hyväksyttyä, mutta myös kaksi hylättyä suoritusta. Tiesin koulutustunnuksen saavuttamisen mahdolliseksi, mutta oma laiskuuteni kisoihin osallistumisessa ja treenaamisessa oli viivyttänyt projektia. Chilihän ei mikään täysin varma suorittaja ole. Herra tekee hienosti, jos häntä huvittaa. Jos taas kaikki muu on mielenkiintoisempaa on motivointi työn ja tuskan takana.

28.1. Lähdimme Vantaalle koittamaan onneamme. Jos nyt ei nappaisi, olisi alettava kiikaroimaan seuraavia kisoja. Treenitaukoa oli luvattoman kauan ja edellisistä kisoistakin yli vuosi. Kaksi kertaa ennen kisoja otin Chilin Curryn sijasta kanssani tokovalmennukseen, ihan vain muistelemaan mitä yhdessä tekeminen on. Sisähallin pitkä keinonurmi oli jälleen tuoksuja täynnä. Chili sai odotella suurimman osan ajasta boxissa, jotta olisi innokkaampi tekemään yhteistyötä, kun tosi paikka koittaisi. Hieman ennen omaa vuoroamme otin Chilin ja virittelimme nakkien ja muutamien liikkeiden avulla työskentelymotivaatiota kohdalleen.

Suorituksen jälkeen en ollut vielä lainkaan varma tuloksesta. Chili keskittyi kohtalaisesti, mutta en tiennyt tuliko tehtyä virheitä, joita en huomannut. Kiristyikö remmi liikaa? Edellisissä kisoissa turhia pistemenetyksiä on tullut siitä, että hihna kiristyy. Nyt olin laittanut Chilille valjaiden sijasta pannan, josko huomaisin remmin kiristymisen itse paremmin ja osaisin välttää sitä.

Iloksemme tulostaululle ilmestyi pian pisteet 75 ja hyväksytty tulos! Hieman turhan hilkullehan se meni, mutta läpi kuitenkin. Muulla ei ole merkitystä. Ja suurin osa vähennyksistä tuli juuri hihnan kiristymisestä. Ehkä valjaat olisivat sittenkin olleet parempi vaihtoehto, näin jälkikäteen ajatellen.

Merkiksi saavutetusta koulutustunnuksestaan Chili sai pienen Kennelliiton mitalin. Mutta varsinainen palkinto odotti kotona. Illalla Chili pääsi saunaan monta kertaa!

Pepe 11v!

Rakas Pepe täytti 7.2. 11vuotta! Vaikka numerot iässä alkavat olla jo kunnioitettavia, on herra itse edelleen pirteä ja leikkisä. Loppuvuodesta molemmista silmistä leikattiin kaihi, joka hieman oli menoa haitannut. Nyt toipilasajan ollessa jo ohi, meno on jälleen kuin nuorella pojalla. Kaihileikkauksesta riittääkin kerrottavaa sitten toisella kertaa. Lahjaksi saadut lelut ovat olleet mieluisia. Curryhan ne tietysti on yrittänyt omia ja siinä onkin riittänyt vilinää ja vilskettä, kun Pepe on jahdannut pikkuveikkaa lelun perässä.

Mölliagility 25.11.16

Lähdimme Curryn kanssa extempore eräänä perjantai-iltapäivänä Koirakoulu Kompassissa järjestettyyn mölliagilityyn. Ajattelin sen olevan hyvää treeniä. Osallistuimme supermölliluokkaan kolmella startilla. Kisat oli ns. drive in -kisat, eli oman suoritusvuoronsa jälkeen sai lähteä ja tulokset ilmoitettiin myöhemmin jokaiselle. Omasta suorituksestaan sai myös videon. Tässä linkki parhaaseen suoritukseemme. https://youtu.be/s6OezCfrgOQ

Illalla sähköpostissa odotti iloinen yllätys. Olimme voittaneet oman luokkamme ja palkinnoksi saimme kaksi tuntia treeniaikaa Kompassissa videointijärjestelmän kera. Koska jaettu ilo on suurempi, Curry järjesti itsenäisyyspäivävastaanoton ja kinkunsulatusaksailut agilitykamuilleen. Ja kivaa tietysti oli!

Itsenäisyyspäivän komeimmat herrat ja upeimmat daamit

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Tuomarin suosikki

Lähdimme 10.10. Curryn kanssa harjoittelemaan Vantaan Kivistöön epävirallisiin mölliagilitykisoihin. Seuraksi saimme agilitykaveri Didin. Curry ja Didi osallistuivat sekä mölli- että supermölliluokkiin kahdella lähdöllä. Meidän piti kuitenkin valita kumpaan luokkaan osallistuisimme kisaavina ja kumpaan vain harjoitusmielessä. Valitsin Curryn kanssa kisaavani supermölleissä, joka oli näistä luokista helpompi. Didi kisasi mölleissä. Currylle tämä olikin ihan ensimmäinen, joskin epävirallinen, kisa sitten näyttelyiden.

Minulle tärkeintä oli, että saisimme hyvää harjoitusta kisapaikalla käyttäytymiseen. Molempien luokkien radat sujuivat Currylta oikein kivasti. Ihan puhtaita suorituksia emme tehneet, mutta vauhtia ja intoa ei puuttunut. Erityisen ylpeä olin siitä, että lähtöluvan odottaminen onnistui Currylta. Tämä on viime aikoina nimittäin tuottanut päänvaivaa.

Ratasuorituksemme ei aivan palkintosijoille tietenkään yltänyt, mutta jokaisesta luokasta palkittiin myös tuomarin suosikki. Supermölliluokassa Curry tarjosi yleisölle sirkushuveja ilmeisesti kylliksi ja niinpä meidät palkittiin tällä tuomarin suosikki -palkinnolla. Vastaavasti Didi sai saman palkinnon mölliluokasta. Niinpä aksajengiläiset treenikaverukset poistuivat päivän päätteeksi hyvillä mielin ja palkittuina.

Chili 8v

Niin on jälleen aika rientänyt, että Chilikin täytti jo 8 vuotta! Jotta sankari pääsi itse nauttimaan lahjaleluistaan, piti paketit avata isännän kanssa silloin, kun Curry oli agilityssä. Uusilla leluilla on Chili leikkinyt sitten lähinnä pikkuveikan harrastusten aikana. Ja tokihan hieman maisteltiin synttärikakkuakin, kun mummo oli sellaisen sankarin kunniaksi leiponut.

Chili on käynyt jälleen myös hammaslääkärissä ja pian joudutaan valitettavasti poistamaan lisää hampaita. Muuten pieni mies on ollut onneksi terve. Lenkillä haastetaan edelleen ritaa epäilyttävien isojen koirien kanssa ja naapurit haukutaan kuten ennenkin. Viikonloppuisin nautitaan saunasta. Yhden uuden tavan Chili on viime aikoina oppinut. Se alkaa malttamattomasti ynistä, jos isäntäväki syö iltapalaa liian kauan. Sen jälkeen on nimittäin muun lauman iltapalan aika.

Lakanoiden vaihtoa

Tällaisen lauman kanssa eläessä ja nukkuessa, ei pidä olla turhan tarkka lakanoiden puhtaudesta. Säännöllisestihän ne on vaihdettava, mutta siinä vaiheessa, kun niitä vaihdetaan, niihin on ehtinyt tarttua jo kissankarva poikineen ja koiran tassuissakin on kuraa varovaisuudesta huolimatta sänkyyn kantautunut. Ajoittain joku päättää sitten myös oksentaa talon pehmeimmälle paikalle ja aikaistaa vuodevaatteiden vaihtoa näin.

Lakanoiden vaihto on kuitenkin Toivon lempipuuhaa. Sängyssä on ihan parasta peuhata juuri silloin, kun lakanoita vaihdetaan. Sukellellaan peittojen alle ja varmistetaan ettei mikään pysy suorana. Tämä lievästi sanoen hankaloittaa hommaa, ja jos työn suorittamisessa on kiire, on se parasta tehdä suljettujen ovien takana ilman Toivoa. Toki Toivohan tietää, mitä oven takana on meneillään ja istuu sen edessä surkeasti naukuen tai jopa ovea raapien.

Lakanoiden vaihtoon kuuluu myös tietysti niiden pesu ja vetäminen ennen kaappiin laittamista. Toivo on keksinyt, että kun lakanoita vedetään, on hauska hypätä kyytiin köllöttelemään kuin riippukeinussa. Siinä sitä sitten pitää hetki heijata ja lopulta hellästi kallistaa pois. Ja tämä tapahtuu siis joka kerta lakananvedon yhteydessä. Niin innokas on Toivo kotitöihin osallistumaan, että voisi kai pian jättää ne kokonaan sen huoleksi.