Pepe opintopiirissä

Viime viikot olen ollut todella kiireinen opintojeni vuoksi. Monenlaiset esseet ja oppimistehtävät ovat vieneet kaiken vapaa-aikani. Hommaa on riittänyt jopa niin paljon, että Pepekin on joutunut vallan kiireisen opiskelijaelämän pyörteisiin. Järjestimme nimittäin koulukavereideni Sannan ja Mariannan kanssa opintopiirin, johon Pepekin osallistui. Kokoonnuimme Mariannalla selvittämään koulun moraalielämää ja Pepehän otettiin tietysti mukaan tapaamaan bichon poikia. Meidän todellisten opiskelijoiden ahkeroidessa, Pepe vaihtoi kuulumisia Maunon ja Oivan kanssa. Pojat leikkivät todella nätisti, eikä Niilonkaan kanssa pahempia riitoja päässyt syntymään. Tällä kertaa Pepe tajusi kohdella talon isäntää tarpeeksi kunnioittavasti. Välillä koirat lepäilivät hetken, kunnes Pepe päätti lähteä tökkimään kavereita takaisin leikkiin. Mukavin leikkikaveri oli taaskin tietysti Mauno. Ja ihan oikeasti, me kaksijalkaiset saimme todellakin rauhassa opiskeltua!

Eläinlääkärissä

Maanantaina Pepe kävi eläinlääkärissä uusimassa rokotukset. Tässäkin tilanteessa Pepe oli aivan yhtä innokas kuin aina muulloinkin. Pistoksia ei ehtinyt edes huomata, kun mukava lääkäri laittoi eteen hieman namia. Painoa oli kertynyt 5,3 kiloa. Seuraavan kerran menemme lääkäriin toivottavasti vasta vuoden kuluttua.

Pepe 1v!

Viime keskiviikkona Pepe täytti yhden vuoden. Syntymäpäiväsankariamme onkin juhlittu usena päivänä. Jo edellisenä viikonloppuna Pepe vieraili vanhempieni luona, jossa se heti tultuaan osasi napata sohvapöydältä isin sille lahjaksi ostaman lelun.

Keskiviikkona Pepe piti koko päivän kestäneen syntymäpäivävastaanoton. Heti aamusta vieraili veljeni Jouni ja Pepe sai jälleen riemukkaan riehumiskohtauksen. Jounille oli Pepe esitellyt mielellään vilkutustaitoaan. Myöhemmin päivällä tulin minä ja sitten serkkuni Camilla. Camilla oli ostanut Pepelle mukavan, pehmeän, huopasuikaleista tehdyn pallon. Aluksi Pepe heittelikin palloa ilmaan innoissaan, mutta repi sen lopulta pitkiksi huopasuikaleiksi. Vaan eipä se haitannut. Suikaleillakin oli kiva leikkiä. Illalla tuli käymään vielä äiti ja lopulta Janikin. Vieraille tarjottiin piirakkaa ja kakkua. Loppuiltaa Pepe vietti Janin kanssa luonani hirvennahkapalaa järsien.

Torstaina vieraiksi oli kutsuttu Mariannan bichon pojat. Niilo oli jätetty kotiin, mutta Oiva ja Mauno saapuivat ihanan puruluita sisältäneen paketin kanssa. Alkuriehumisten jälkeen me ihmiset pääsimme kakun ja piirakan kimppuun. Pepe antoi vieraidensa leikkiä leluillaan ja pureskella luitaan. Se oli taas sekaisin innosta saadessaan koirakavereita seurakseen. Ylikierroksilla käydessään Pepe läähätti jatkuvasti kieli pitkällä. Pideltävänä se ei olisi millään suostunut olla, vaan yritti vihaisena riuhtoa itsensä vapaaksi, takaisin kaveridensa luokse.
Vieraanvaraisena isäntänä Pepe antoi reippaiden vieraidensa syödä omankin annoksensa. Tarjolla olikin herkullisia, mummon varta vasten koirille tekemiä, pieniä lihapullia.
Vieraista kiinnostavin oli jälleen Mauno, jonka perässä Pepe jatkuvasti kulki kieli lerpallaan. Kuvassa Pepe kurkottaa sylissäni olevaa Maunoa. Istu-käskystä kieli lipaisee jo automaattisesti huulia. Tällä kertaa palkintona oli kuitenkin jotain herkkujakin parempaa, Mauno laskettiin alas!

Lujaa luokse!

Osallistuimme Pepen kanssa lujaa luokse -kurssille, jonka järjesti koirakoulu Pieni koiruus. Kurssille meidät houkutteli Marianna, joka itse osallistui samalle kurssille Oivan kanssa. Kurssi pidettiin kolmena lauantai-iltana Petikossa, hevosmaneesissa. Meitä oli yhteensä viisi koirakkoa treenaamassa luoksetuloa.

Lähdimme kurssille hakemaan vinkkejä varmempaan luoksetuloon ja treenaamaan muiden koirien läsnäollessa. Kurssin alussa vaihdoimme luoksetulokäskyn, "tänne", sanaan "tule". Ideana on, että tätä uutta käskyä käytetään aluksi vain silloin, kun voin olla varma, että Pepe tulee luokseni. Vähitellen tilanteisiin lisätään haastetta. Näin Pepen tulisi oppia, että "tule"-käskyn kuultuaan, sillä ei ole muita vaihtoehtoja kuin tulla luokseni. Luoksetulo täytyy tietysti palkita runsain kehuin ja herkuin tai leikillä, siitä ei koskaan saisi seurata mitään ikävää. Tätä siis harjoittelemme nyt kotioloissa pikkuhiljaa.

Kurssilla harjoittelimme luoksetuloa ensin muutaman askeleen itse peruuttamalla ja kutsumalla koiraa. Sitten jokainen sai vuorollaan jättää koiransa pitkään liinaan opettajalle ja kutsua koiraa kauempaa. Muut koirakot muodostivat ympärille kujan. Vähitellen kujaa kavennettiin. Harjoittelimme myös koiran luoksetuloa siten, että omistajan edessä oli estepuomi, jonka yli koira joutui hyppäämään päästäkseen omistajan luokse. Vimeisellä kerralla kävimme myös kokeilemassa luoksetuloa ulkona, umpihangessa.

Pepe pärjäsi mielestäni kurssilla hienosti. Tietysti sitä taas kiinnosti hirmuisesti toiset koirat, etenkin Oiva, mutta lopulta se aina tajusi, että nyt emme mene muiden luo. Pepe onnistui syömään maneesin pohjasta turvetta ja hevosen lantaa, ylöshän ne tulivat samantien ja illalla vielä kotonakin. Paksu vaatekerta etenkin kahdella viimeisellä kerralla haittasi myös hiukan. Aivan täydellisiä suorituksemme eivät olleet, mutta kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen. Itse innostuin eniten estehypystä. Ehkä kokeilemme joskus agilityäkin... Lujaa luokse Pepe tulee edelleen vain silloin, kun sitä sattuu huvittamaan. Jatkamme harjoituksia kuitenkin toiveikkaina kotona. Kurssi täytti odotukseni. Saimme muutamia uusia vinkkejä ja harjoitusta muiden koirakkojen läsnäollessa.

Talven muotia

Tänä talvena Pepe on ulkoillut muodikkaana itse tekemissäni vaatteissa. Etenkin tuulelta ja sateelta suojaava viitta on ollut ahkerassa käytössä. Se on helppo pukea ja siinä on hienot tähden ja kuun muotoiset heijastimetkin. Viitta on muuten valmistettu vanhasta sateenvarjosta. Kaksi villatakkiakin olen ehtinyt Pepelle kutoa. Niitä on hyvä pitää näin kovemmilla pakkasilla vaikka haalarin allakin. Pepe ei pukemisesta juurikaan tykkää, mutta alistuu siihen kiltisti. Vaatteita on kuitenkin pakko pitää näin talvisin, sillä yorkeilla ei ole lämmittävää pohjavillaa. Kunhan aikaa taas löytyy valmistan vaatteita lisää, nämä harjoituskappaleet riittäkööt siksi aikaa.

Macho, macho man...

Viime viikolla kyläilimme Mariannalla. Pepe sai jälleen leikkiä Niilon, Oivan ja Maunon kanssa. Ensin kaikki pojat saivat tutustua Pepeen vuorollaan Mariannan aidatulla pihalla vapaana. Laumanjohtaja Niilo sai tutustumisvuoron ensimmäisenä. Aluksi Pepe kellahtikin alistuvasti selälleen ja esitti kohteliasta vierasta. Sisälle päästyään se kuitenkin unohti käytöstavat. Talon isäntää ei kunnioitettu enää lainkaan. Pepe aiheuttikin machoilullaan pari kunnon rähinää, kun Niilo hermostui kukkoilevaan vieraaseensa. Toivotaan, että kyse on vain murrosiän uhoilusta... Maunoa kohtaan Pepe käyttäytyi suorastaan omistavasti. Se olikin mieluisin leikkikaveri ja Oiva raukka joutui kerjäämään omaa osuuttaan huomiosta haukkuen.

Joulun ja Uuden Vuoden kuulumisia

Pepen joulu meni mukavasti. Lahjoja tuli paljon, mutta oikeastaan kaikki lahjat Pepe sai tavalla tai toisella rikottua. Vaan eipä ole leikeissä haitannut, vaikka lelut eivät enää vingukaan. Meidän muiden mielestä näin on ehkä parempikin. Yhdestä paketista löytyi herkullinen mahamakkara. Se hävisi hetkessä ahnaaseen pikku suuhun. Kinkkuakin sai Pepe hiukan maistella, ja se vasta herkkua olikin.

Vuodenvaihde sujui ongelmitta. Aamupäivällä kävimme koirapuistossa purkamassa energiaa ja tapaamassa muita yorkkeja. Pepe vietti aattoillan äitini kanssa mummon asunnolla, koska itse juhlin vuoden vaihtumista HIM:in keikalla ja mummo oli Kuopiossa. Isi kävi myös leikkimässä Pepen kanssa illalla. Pepe ei raketteja onneksi pelännyt pahemmin, vähän vain ihmetteli ja tuhahteli niille.