Muutaman epäonnistuneen kisan jälkeen alkoi emännän kisa- ja treeni-into rally-tokon suhteen jo laskea. Rally-toko-opettajamme sai kuitenkin meidät houkuteltua vielä yrittämään ja niin tuli ilmoittauduttua Chilin kanssa Riihimäelle.
Tällä kertaa matkaan lähdettiin ihan vain kahdestaan, joten kuvia ei kukaan ollut ottamassa. Turha jännitys oli poissa, sillä odotukset eivät olleet kovin korkealla. Vaan nytpä ratasuoritus sujui sitten ihan hyvin! Tuloksena oli 84/100 pistettä. Eli toinen hyväksytty suoritus alo-radalta on nyt plakkarissa! Tuomari Iiris Harjun sanoin: Chili on erittäin pätevä pieni koira!
sunnuntai 31. tammikuuta 2016
torstai 24. joulukuuta 2015
sunnuntai 29. marraskuuta 2015
Rally-toko 25.7.15
Tässä kertauksena vielä kesän toinen rally-tokokisamme Chilin kanssa. 25.7. oli yksi kesän harvoja kuumia päiviä. Vietimme sen Orimattilassa kisaillen. Liekö kuumuus sitten vienyt loputkin Chilin keskittymiskyvystä, mutta radalla suorittaminen ei olisi pientä miestä voinut paljoa vähempää kiinnostaa. Chili pysähtyi pohdiskelemaan omiaan ja sain toden teolla tsempata, jotta pääsisimme radan loppuun asti. Kaksi tehtävää uusittiinkin. Sanomatta lienee selvää, että pisteet eivät tällä kertaa riittäneet hyväksyttyyn suoritukseen. Saimme 62 pistettä. Päivä oli kyllä surkeasta suorituksesta huolimatta mukava. Nyt muistin olla tarkkana remminkin kanssa ja se ei montaa kertaa kiristynyt.
tiistai 20. lokakuuta 2015
Chili 7v!
Ja niin on Chilikin täyttänyt jo seitsemän vuotta! Lahjaksi saaduilla leluilla Chili pääsi leikkimään oikeastaan vain Pepen ollessa mummolla ja Curryn koulussa. Muuthan ne lelut aina vievät.
Tällä hetkellä Chilin rally-tokoilut jatkuvat lähinnä kotioloissa, sillä sopivaa kurssia ei ole osunut kohdalle. Tosin muutamana iltana olemme käyneet lähikaupalla treenailemassa hyvän häiriön alla. Ja ihastelua on saatu osaksemme. Viimeksi kysyttiin, minkä ikäinen Chili on. Kysyjät selvästi luulivat pientä Chiliä vielä vauvaksi. Vastasinkin, että 7-vuotias pentu!
Tällä hetkellä Chilin rally-tokoilut jatkuvat lähinnä kotioloissa, sillä sopivaa kurssia ei ole osunut kohdalle. Tosin muutamana iltana olemme käyneet lähikaupalla treenailemassa hyvän häiriön alla. Ja ihastelua on saatu osaksemme. Viimeksi kysyttiin, minkä ikäinen Chili on. Kysyjät selvästi luulivat pientä Chiliä vielä vauvaksi. Vastasinkin, että 7-vuotias pentu!
tiistai 29. syyskuuta 2015
Salo 13.6.15
Curry kävi kesän alussa viimeisessä näyttelyssään Salossa. Tavoitteena oli saada nuorten luokasta vähintään H ja sitten turkki saisi lähteä. Olin jo korviani myöten täynnä jatkuvaa pitkän turkin vaivalloista hoitoa, selvittelyä ja pesua. Jännittävintä oli siis se, pääsisinkö eroon tuosta riesasta, ei niinkään näyttelymenestys muuten.
Näyttelypäiväksi osui yksi kesän ensimmäisiä kauniita ja lämpimiä päiviä. Mukaan tsemppaamaan ja groomaamaan lähti Curryn kasvattaja, ihana ystäväni Marie. Hän osasikin laittaa Curryn turkin ja kampauksen huippukuntoon ja antoi vielä viimehetken vinkkejä esittämisestä. Juuri enne h-hetkeä päätimmekin pelata varman päälle, Marie saisi myös esittää Curryn.
Curry esiintyikin loistavasti Marien taidokkaassa handlauksessa irlantilaiselle tuomarille Philomena Leonardille. Lopputuloksena oli EH ja varsin hyvät arvostelut.
Beautiful presented dog in tall coat. Nicely porprotions head and muscle. Ears carried well. Lovely neck. Good straight front. Nicely ribbed. Roach topline in the move. Well angulated. Moved nicely front and rear. Good body colour.
EH tuli siis siitä, että selkälinja ei ollut suora. Tästä alleviivatusta kohdasta oli nuoli osoittamassa EH:ta. Lopputuloksena oli nuorten luokan toinen sija.
Riemullamme ei ollut rajoja ja taisimme saada hieman ihmetystä aikaiseksi kehän laidalla iloitessamme EH:sta muiden kilpaillessa serteistä ja sijoituksista. Näyttelyn jälkeen palkitsimme itsemme ja Curryn jäätelöllä.
Kotona Curry pääsi poseeraamaan vielä viimeistä kertaa pitkässä turkissa. Seuraavana päivänä surisikin trimmeri ja elämä helpottui huomattavasti. Curryn seuraavat kisat ovatkin sitten jotain ihan muuta kuin kauneuskilpailut, mutta sitä ennen treenaillaan vielä.
Näyttelypäiväksi osui yksi kesän ensimmäisiä kauniita ja lämpimiä päiviä. Mukaan tsemppaamaan ja groomaamaan lähti Curryn kasvattaja, ihana ystäväni Marie. Hän osasikin laittaa Curryn turkin ja kampauksen huippukuntoon ja antoi vielä viimehetken vinkkejä esittämisestä. Juuri enne h-hetkeä päätimmekin pelata varman päälle, Marie saisi myös esittää Curryn.
Curry esiintyikin loistavasti Marien taidokkaassa handlauksessa irlantilaiselle tuomarille Philomena Leonardille. Lopputuloksena oli EH ja varsin hyvät arvostelut.
Beautiful presented dog in tall coat. Nicely porprotions head and muscle. Ears carried well. Lovely neck. Good straight front. Nicely ribbed. Roach topline in the move. Well angulated. Moved nicely front and rear. Good body colour.
EH tuli siis siitä, että selkälinja ei ollut suora. Tästä alleviivatusta kohdasta oli nuoli osoittamassa EH:ta. Lopputuloksena oli nuorten luokan toinen sija.
Riemullamme ei ollut rajoja ja taisimme saada hieman ihmetystä aikaiseksi kehän laidalla iloitessamme EH:sta muiden kilpaillessa serteistä ja sijoituksista. Näyttelyn jälkeen palkitsimme itsemme ja Curryn jäätelöllä.
Kotona Curry pääsi poseeraamaan vielä viimeistä kertaa pitkässä turkissa. Seuraavana päivänä surisikin trimmeri ja elämä helpottui huomattavasti. Curryn seuraavat kisat ovatkin sitten jotain ihan muuta kuin kauneuskilpailut, mutta sitä ennen treenaillaan vielä.
maanantai 31. elokuuta 2015
Curry 2v!
Kesän yksi sankareista oli myös Curry, joka täytti 2 vuotta. Nyt 2-vuotiaana pitäisi jo osata käyttäytyä kuin aikuinen, mutta pentumainen riehakkuus, uteliaisuus ja höpsöys taisivat jäädä Currylle pysyviksi piirteiksi. Nuoreksi mieheksi Curry on harrastanut aktiivisesti tokoa sekä huvin ja urheilun vuoksi agilityä. Se on käynyt uimakoulun ja treenannut näyttelyesiintymistä. Arjessa tämä kaikenlainen harrastaminen ei tosin aina näyttäydy mallikkaana käytöksenä. Curry saattaa vetää hihnassa ja haukkua vastaan tuleville koirille halutessaan tutustumaan. Maasta voi maistella kaikenlaista ja vessapaperia vedellään vielä ajoittain telineestä. Curry on myös lapsellisen itsekäs, eikä voi hyväksyä sitä, että leluilla saavat leikkiä muutkin. Hellyydenkipeydellään Curry sulattaa kuitenkin kaikki sydämet, eikä sen iloiselle olemukselle voi nauramatta olla vihainenkaan. Syksyn illat täyttyvät jo hyvää vauhtia Curryn harrastuksista. Pääsimme Koirakoulu Kompassin tokon valmennusryhmään ja agilityä jatketaan samassa paikassa omalla kivalla treeniporukalla. Ehkä arkitottelevaisuus paranee siinä samalla, tai ainakin Curry saa taas muuta ajateltavaa höpsöttelyn tilalle.
perjantai 17. heinäkuuta 2015
Toivo ja Syltti 4v!
Heinäkuun 1. päivänä juhlimme taas Toivon ja Syltin syntymäpäiviä. Ihanat kisumme täyttivät jo neljä vuotta. Juhlapäivänään päivänsankarit saivat herkutella muun muassa kissanmaidolla. Näin kesäaikaan on ulkoiltu myös kovasti kissa-aitauksessa.
Ja kylläpä nämä kaksosemme ovatkin erilaisia! Toki ovathan ne oikeasti eri emoistakin, mutta samanlaisesta kotikasvatuksesta huolimatta, on luonteissa huima ero. Syltti on ehkä perinteisempi kissa. Se on kiltti, välillä varsin huomaamaton ja hyvin itsenäinen. Jos meillä olisi vain Syltti, väittäisin kissaa todella helpoksi lemmikiksi. Toivo kuitenkin todistaa tämän väitteen vääräksi. Se on kuin ikuinen pentu. Aina kaikessa mukana, kokeilemassa ja tiputtamassa tavaroita ja vaatimassa huomiota. Ne nukkuvatkin ihan erilaisissa asennoissa. Syltti käpertyy sievästi kerälle, Toivo taas lötköttää pitkin pituuttaan vaikka selällään. Vaan kukapa kahta samanlaista kissaa haluaisikaan.
Talven aikana Syltti myös vihdoin steriloitiin. Nukutus sujui onneksi hyvin ja leikkaushaava parani nopeasti. Haavaa suojannut verkkopuku vain hankaloitti liikkumista ja Syltti oli lähinnä paikallaan. Kun puku vihdoin otettiin pois, pikkumirri oli taas oma ketterä itsensä. Ruoka on kyllä viimeaikoina maittanut erityisen hyvin ja painoa onkin tullut jo 300g lisää. Pitää siis olla tarkkana, että neiti säilyttää vielä solakat linjansa jatkossakin.
Ja kylläpä nämä kaksosemme ovatkin erilaisia! Toki ovathan ne oikeasti eri emoistakin, mutta samanlaisesta kotikasvatuksesta huolimatta, on luonteissa huima ero. Syltti on ehkä perinteisempi kissa. Se on kiltti, välillä varsin huomaamaton ja hyvin itsenäinen. Jos meillä olisi vain Syltti, väittäisin kissaa todella helpoksi lemmikiksi. Toivo kuitenkin todistaa tämän väitteen vääräksi. Se on kuin ikuinen pentu. Aina kaikessa mukana, kokeilemassa ja tiputtamassa tavaroita ja vaatimassa huomiota. Ne nukkuvatkin ihan erilaisissa asennoissa. Syltti käpertyy sievästi kerälle, Toivo taas lötköttää pitkin pituuttaan vaikka selällään. Vaan kukapa kahta samanlaista kissaa haluaisikaan.
Talven aikana Syltti myös vihdoin steriloitiin. Nukutus sujui onneksi hyvin ja leikkaushaava parani nopeasti. Haavaa suojannut verkkopuku vain hankaloitti liikkumista ja Syltti oli lähinnä paikallaan. Kun puku vihdoin otettiin pois, pikkumirri oli taas oma ketterä itsensä. Ruoka on kyllä viimeaikoina maittanut erityisen hyvin ja painoa onkin tullut jo 300g lisää. Pitää siis olla tarkkana, että neiti säilyttää vielä solakat linjansa jatkossakin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)








