Koirakoulukuulumisia

Tammikuussa vaihdoimme Pepen kanssa Tiltun Koirakoulussa starttiryhmästä alkeistottelevaisuusryhmään. Siellä ollaan nyt treenattu kevätkausi ja opittu huimasti lisää perustottelevaisuutta. Olemme harjoitelleet lähinnä luoksetuloa sivulle, seuraamista, ohituksia ja ihan vain paikallaan oloa. Nämä kaikki sujuvatkin Pepeltä jo aika hienosti. Malttia on tullut ihan huikeasti lisää, vaikka vieläkin välillä uteliaisuus ja ylisosiaalisuus saavat Pepestä vallan. Hassua, että koirakoulu on Pepelle sellainen paikka, jossa se yleensä ymmärtää, että nyt harjoitellaan eikä välitetä muista. Lenkeillä kotikulmilla samat säännöt eivät jostain syystä päde, vaikka yritämmekin ihan samoja asioita harjoitella. Kaikenkaikkiaan liikkeet ja erilaisten käskyjen noudattaminen sujuvat kyllä hienosti, keskittyminen vain välillä herpantuu, kun vastaan tulee jotain mielenkiintoista. Kesän ajaksi jäämme koirakoulusta lomalle ja treenailemme ihan vain itseksemme, mutta syksyllä palaamme takaisin opintojen pariin.

Lisää riehumista

Tässä hieman tuoreempaa videokuvaa Pepestä riehumassa. Meno ei siis ole muuttunut vuodessa miksikään.

Wappurieha

Sunnuntaina 29.4. vietimme yorkshirenterriereiden wappuriehaa Tapiolan koirapuistossa. Olemmekin Pepen kanssa käyneet koko talven ahkerasti jokatoinen viikko koirapuistossa tapaamassa muita yorkkeja. Ensimmäisten kertojen aikana syntyneet pienet riidat Pepen ja muiden poikakoirien välillä ovat nyt jääneet kokonaan unholaan. Pepe on löytänyt oman paikkansa laumassa ja vaikka meno välillä onkin aika hurjaa, on se silti sopuisaa.

Yorkkien wappuriehassa pidimme kaksijalkaisille nyyttärit ja koirat saivat leikkiä vapaasti keskenään. Paikalla oli myös tarvikemyyntiä, jonka järjesti Sanna ja Fifit Boutique. Sannaa on myös kiittäminen oheisista kuvista.
Wappuriehaan oli myös järjestetty ohjelmaa ja tietysti olimme innokkaita osallistumaan Pepen kanssa. Vuorossa oli nakkiralli, jossa koirien oli mahdollisimman nopeasti syötävä nakinpalaset radan varrelta ja päästävä maaliin. Yllä olevassa kuvassa odotamme lähtöviivalla.
Saimme hyvän vauhdin päälle jo heti lähdössä ja taisimme johtaa koko kisan ajan. Tässä käännymme merkkiviivalla ja lähdemme jo loppukiriin kohti maaliviivaa.

Voittajien on helppo hymyillä! Ylpeä emäntä poseeraa voitokkaan koiransa kanssa. Palkinnoksi saimme kolme pientä sinistä rusettia. Rusetit olisi tarkoitus laittaa yorkin otsatukkaan, mutta luulenpa ompelevani ne johonkin Pepen pukuun, tai sitten kiinnitän kaulapantaan, sillä näin hurjassa menossa eivät pompulat pysy päässä ja siksi on parasta pitää tukka lyhyenä. Tästä se meidän kilpailu-uramme alkaa!

Punkkiriesa alkanut

Eilen löytyi Pepestä kevään ensimmäinen punkki. Ja toinen. Ja kolmas. Ja neljäs... Tänään löytyi aamulla taas yksi lisää. Todella kiusallista! Mummo haki apteekista jo niskaan valeltavan punkkiliuoksen, jonka käytön aloitamme luultavasti piakkoin. Aamuruokaan lisäsin Pepelle vähän valkosipulia, jonka olen kuullut karkottavan punkkeja. Niinpä olemmekin tänään saaneet valkosipulintuoksuisia suukkoja Pepeltä. Hienosti se on kuitenkin kestänyt punkkien irrotuksen, vaikka vähän onkin nipistänyt. Eipä tätä punkitonta kautta kauaa kestänytkään. Viime vuoden viimeinen punkki irrotettiin Pepestä joulunalusviikolla...

Aivoriihi

Kahtena viime lauantaina kävimme koirakoulu Pienen koiruuden järjestämällä aivoriihi -kurssilla. Kurssilla neuvottiin erilaisia tapoja aktivoida koiraa ja tarjota sille aivojumppaa. Aivojumppa onkin koiralle erittäin tärkeää, ettei se tylsistyisi. Hyviä aktivointimuotoja koiralle ovat erilaiset tasapainoharjoitukset (agility), temppujen opettelu, nuuskimisleikit ja ongelmanratkaisutehtävät. Temppuja olemmekin kotona harjoitelleet jo ennestään paljon, mutta lisää vinkkejä saimme kurssilta. Namin etsintääkin nuuskimalla olemme leikkineet, mutta kurssilta saimme ohjeet myös jäljen tekemiseen. Lisäksi saimme helposti toteutettavia ideoita ongelmanratkaisutehtäviin, esimerkiksi namin piilotus taitetun pyyhkeen sisälle, jolloin koiran pitää keksiä, miten saada nami.

Pepe käyttäytyi kurssilla todella hienosti ja totteli hyvin. Se ei välittänyt muista koirista enää läheskään niin paljon kuin vielä muutama kuukausi sitten lujaa luokse -kurssilla. Nätisti se istui vierelläni katsoen ja odottaen, mitä seuraavaksi tehdään. Pepestä on nyt tainnut kehittyä iso ja tottelevainen poika!

Pepe riehumassa

Tässä Pepe pienenä (n.5kk) riehumassa. Samanlaista on meno nykyisinkin...

Herkullinen ydinluu

Viime lauantaina Pepe sai ensimmäistä kertaa aidon ydinluun kaluttavakseen. Aluksi se vain nuoleskeli sitä ja asettui lähistölle lepäilemään, mutta heti kun joku lähestyi luuta, se syöksähti uuden herkullisen aarteensa luokse ja murisi "uhkaavasti". Hämmästyin kovasti sitä, kuinka kiivaasti Pepe oli valmis puolustamaan herkkuaan. Se jäykistyi aivan paikoilleen ja murisi näyttäen hampaitaan. Pari kertaa se jopa haukahti. Päätin, että nyt on rakennettava hieman lisää luottamusta välillemme. Niinpä asettelin luun päälle, herkullisten jänteiden väliin, vähän väliä pieniä namipaloja. Kuljeskelin myös luun ohi useita kertoja ja näytin näin Pepelle, etten suinkaan ollut aikeissa viedä sen uutta herkkua. Vähitellen Pepe rauhoittuikin ja alkoi tosissaan kaluta luutaan. Yöksi luu piti silti ottaa pois, että saisimme kaikki rauhassa nukuttua. Pepen ei tarvitsisi vahtia sitä koko aikaa ja minä saisin nukkua pelkäämättä, että löydän ällöttävän ydinluun aamulla vierestäni tyynyltä. Seuraavana päivänä Pepe sai jatkaa uuden herkkunsa järsimistä ja muutamaa murahdusta lukuunottamatta se antoi hienosti minunkin lähestyä luuta. Vain kerran se yritti kiikuttaa luun sänkyyn järsittäväksi, muuten se pysyi melko hienosti pyyhkeen päällä. Näitä herkkuja ostetaan varmasti vielä lisää!